Hei,
olen aina silloin tällöin miettinyt Helsingin Sanomien tilauksen lopettamista. Se on askarruttanut, koska lapsuudenkotiinikin lehti tuli. No, tänään sain blogiini aiheen samaisesta päivälehdestä - La Bonnotte- lajikkeen perunoista. Eilisessä blogissani hehkutin Siiklin nimeen. HS:n toimittaja kirjoitti kiinnostavan artikkelin Perunoiden kunigaskunnasta (HS 27.5.2010), Ile de Noirmoutier'sta, Ranskan länsirannikon edustalla olevasta saaresta. Saari on kuuluisa La Bonnotte-perunalajikkeesta, joka kylvetään käsin ja myös nostetaan maasta käsin. Saaren maaperän hiekkaisuus ja meren tuoma suolaisuus antavat oman säväyksen herkulliselle lajikkeelle. Perunat nostetaan maasta aikaisintaan 90 päivän kuluttua kylvöstä. Sadonkorjuuseen tullaan Pariisista asti. Sama tapa on Suomessakin, sillä tännekin tullaan muualta poimimaan, ei perunoita, vaan mansikoita ja muita marjoja sekä sieniä.
Pellolta itsepoimintana ostetut perunat maksavat 3, 5 euroa kilo. Pariisin hienoilla toreilla hinta on kympin kilo. Maatalousosuuskunta päättää perunan kilohinnan. Tänä vuonna sitä voi ostaa myös Hollannista, Belgiasta ja Sveitsistä. Mutta kilpailua riittää. Pahin kilpailija on alueen toinen saari, Ile de Ré. Lomailin siellä puolitoista vuotta sitten. En käydessäni tiennyt saaren perunaviljelmistä. Sen sijaan näin pyöräretkilläni monia osteriviljelmiä.
Vappulounaalla maistoin uuusia perunoita alkupalojen kanssa. Toden totta ne eivät vastanneet sitä makunautintoa, minkä muistan lapsuudestani ja nuoruudestani. Aikahan voi tietysti kullata muistot, mutta kun isöäitini laittoi kesäaterian, kyllä se maistui. Hän kaivoi uudet perunat maasta ja keitti ne suolavedessä. Sitten hän pesi ja kuivasi salaatinlehdet ja valmisti kastikkeen kananmunan keltuaisista, joihin hän sekoitti sinappia, lisäsi viinietikkaa ja vähän sokeria. Salaatin päälle hän laittoi pieniksi paloiksi silputut valkuaiset. Perunoiden ja salaatin kanssa syötiin uutta silliä, jonka päällä oli (ruoho)sipulirenkaita. Lisäksi kurkkuviipaleita. Muistan, miten 'helskyttelin' niitä kahden lautasen välissä. Mausteena oli suolaa, sokeria ja viinietikkaa!
Milloin viimeksi olen syönyt juuri maasta nostettuja perunoita? Siitä on aikaa. Välikäsiä on useimmiten ollut. Logistista ketjua. Kun uusien perunoiden makuun pääsee, eivät ne vanhat oikein maistu, paitsi tietyissä ruoissa. Ja perunoiden kanssa uuden sadon sillifilettä tai Abbaa, joskus munavoita, jota jatkan laihalla raejuustolla. Siinä kesän herkkuja. Mutta niitä odotellessa parsaa. Se vihreä, unkarilainen on erityisesti minun makuuni. Alkukaudesta en niitä kuori. Perunankuorimaveitsi on hyvä parsan kuorintaan. Leikkaan vihreät varret parin sentin pätkiksi ja keitän niitä höyrykattilassa noin seitsemän minuuttia. Lopuksi laitan nuput höyrystymään pariksi minuutiksi. Sain tämän vinkin Sami Garamin ohjelmasta. Kastikkeen voi valita maun mukaan. Joskus olen käyttänyt vain kevytmajoneesia. Ehkä se kuulostaa köyhältä, mutta niinkin parsat ovat maistuneet.
olen aina silloin tällöin miettinyt Helsingin Sanomien tilauksen lopettamista. Se on askarruttanut, koska lapsuudenkotiinikin lehti tuli. No, tänään sain blogiini aiheen samaisesta päivälehdestä - La Bonnotte- lajikkeen perunoista. Eilisessä blogissani hehkutin Siiklin nimeen. HS:n toimittaja kirjoitti kiinnostavan artikkelin Perunoiden kunigaskunnasta (HS 27.5.2010), Ile de Noirmoutier'sta, Ranskan länsirannikon edustalla olevasta saaresta. Saari on kuuluisa La Bonnotte-perunalajikkeesta, joka kylvetään käsin ja myös nostetaan maasta käsin. Saaren maaperän hiekkaisuus ja meren tuoma suolaisuus antavat oman säväyksen herkulliselle lajikkeelle. Perunat nostetaan maasta aikaisintaan 90 päivän kuluttua kylvöstä. Sadonkorjuuseen tullaan Pariisista asti. Sama tapa on Suomessakin, sillä tännekin tullaan muualta poimimaan, ei perunoita, vaan mansikoita ja muita marjoja sekä sieniä.
Pellolta itsepoimintana ostetut perunat maksavat 3, 5 euroa kilo. Pariisin hienoilla toreilla hinta on kympin kilo. Maatalousosuuskunta päättää perunan kilohinnan. Tänä vuonna sitä voi ostaa myös Hollannista, Belgiasta ja Sveitsistä. Mutta kilpailua riittää. Pahin kilpailija on alueen toinen saari, Ile de Ré. Lomailin siellä puolitoista vuotta sitten. En käydessäni tiennyt saaren perunaviljelmistä. Sen sijaan näin pyöräretkilläni monia osteriviljelmiä.
Vappulounaalla maistoin uuusia perunoita alkupalojen kanssa. Toden totta ne eivät vastanneet sitä makunautintoa, minkä muistan lapsuudestani ja nuoruudestani. Aikahan voi tietysti kullata muistot, mutta kun isöäitini laittoi kesäaterian, kyllä se maistui. Hän kaivoi uudet perunat maasta ja keitti ne suolavedessä. Sitten hän pesi ja kuivasi salaatinlehdet ja valmisti kastikkeen kananmunan keltuaisista, joihin hän sekoitti sinappia, lisäsi viinietikkaa ja vähän sokeria. Salaatin päälle hän laittoi pieniksi paloiksi silputut valkuaiset. Perunoiden ja salaatin kanssa syötiin uutta silliä, jonka päällä oli (ruoho)sipulirenkaita. Lisäksi kurkkuviipaleita. Muistan, miten 'helskyttelin' niitä kahden lautasen välissä. Mausteena oli suolaa, sokeria ja viinietikkaa!
Milloin viimeksi olen syönyt juuri maasta nostettuja perunoita? Siitä on aikaa. Välikäsiä on useimmiten ollut. Logistista ketjua. Kun uusien perunoiden makuun pääsee, eivät ne vanhat oikein maistu, paitsi tietyissä ruoissa. Ja perunoiden kanssa uuden sadon sillifilettä tai Abbaa, joskus munavoita, jota jatkan laihalla raejuustolla. Siinä kesän herkkuja. Mutta niitä odotellessa parsaa. Se vihreä, unkarilainen on erityisesti minun makuuni. Alkukaudesta en niitä kuori. Perunankuorimaveitsi on hyvä parsan kuorintaan. Leikkaan vihreät varret parin sentin pätkiksi ja keitän niitä höyrykattilassa noin seitsemän minuuttia. Lopuksi laitan nuput höyrystymään pariksi minuutiksi. Sain tämän vinkin Sami Garamin ohjelmasta. Kastikkeen voi valita maun mukaan. Joskus olen käyttänyt vain kevytmajoneesia. Ehkä se kuulostaa köyhältä, mutta niinkin parsat ovat maistuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti