Näin ruotsalaisen taiteilijan Ernst Billgrenin haastattelun vähän aikaa sitten TV:ssä. Hänen näyttelynsä Galerie Anhavassa alkoi kiinnostaa. Hämmästyin aluksi kuunnellessani haastattelua ja eilen lukiessani Kirkko & Kaupunki-lehteä (19.2.2010). Ilmaisjakelulehteen Marja Kuparinen oli koonnut artikkelin samaisesta taiteilijasta. Ensiksikin Ernst Billgren on ihmetellyt suomalaisten suosikkiteosten apeata ruskeanharmaata väriasteikkoa. Omissa tulkinnoissaan hän on sitä hieman kirkastanut. Uskalias taiteilija!
Muutama esimerkki hänen taiteestaan: Otetaanpa Pekka Halosen avannolla ja Ernst Billgrenin Kohtaaminen avannolla. Useimmat meistä varmasti muistavat Pekka Halosen työn. Mutta entäpä suomalaisen mestarin innoittama Ernst Billgrenin vastaava maalaus? Pieni pyykkärinainen maalauksen vasemmasa alakulmassa ja sitten kaksi vauhdikkaan näköistä ja jättiläismäistä kettua!
Bilgrenin uunituore kirja Mitä on taide ja sata muuta tositärkeää kysymystä on hitti kotimaassaan. Artikkelin kirjoittajan mukaan se on hersyvän hauska, naseva ja monipuolinen. Sen on suomentanut Martti Anhava. Mikä minua erityisesti kiinnostaa artikkelissa on Billgrenin halu yllyttää ihmisiä etsimään oman äänensä ja luottamaan siihen. Mutta hänen mukaansa mihinkään ei silti saa sokeasti juuttua, sillä "kun herää joka aamu 'vasta-alkajana', voi omaksua paljon uutta tietoa". Mielestäni tässä on paljon pohdittavaa. Miten voi vapauttaa itsensä ja mielensä usein näkymättömistä kahleista, mahdollisista ulkopuolisista odotuksista ja aloittaa päivänsä kun puhtaalta pöydältä, 'vasta-alkajana' ja päästää oman itsensä ja luovuutensa lentoon?
PS Muodista. Muistan, kuinka Armi Ratia ja Vuokko Nurmesniemi aikoinaan ihmettelivät ihmisten pukeutumista Esplanadilla. Tummia värejä, ruskeata, mustaa ja harmaata. Kyllä heidän kynistään värejä riitti suomalaisen katumuodin elävöittämiseen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti