Luonto on luovista luovin
Näin kirjoitti toimittaja Marko Leppänen artikkelissaan tämän aamun Helsingin Sanomissa. Artikkeli oli valokuvaaja, toimittaja, kuvataiteilija ja tietokirjailija Antti Kolista, joka on alunperin biologi koulutukseltaan. Viime vuonna häneltä on ilmestynyt kirja Kuvaa luovasti lähiluonnossa. Omien sanojensa mukaan kirjailija Koli haluaa kääntää huomion lähiluontoon ja muistuttaa, että se voi parantaa arkemme laatua. Hänen kuvausfilosofiaansa kuvaavat sattuma, avoimuus ja vapaa reagointi. Ei siis ole kyse etukäteen kotona suunnitellusta ideasta, joka käydään toteuttamassa kentällä. Hän puhuukin "taolaisesta kuvaamisesta" ja "teottomasta toiminnasta".
No, olen huomenna lähdössä kamerani kanssa maalle. En lainkaan kuvittele olevani edellä kuvatun ammattilaisen kaltainen. Ja toisin kuin Antti Koli, jolla ei ole omaa autoa, ajan kesäpaikkaani autolla. Menen katsomaan, miten kevät näkyy tutussa maisemassa, metsän reunassa, järven rannalla, puutarhassa. Joko ikiaikaiset narsissit ja uudemmat istutukset pilkistävät? Entä sinivuokot? Miten rhododenronit (alppiruusut) ja Huvitus- niminen omenapuu, jota yritimme suojata jäniksiltä, ovat selvinneet talvesta? Mitä uutta ja odottamatonta luonto tarjoaa?
Mikäs se tilanne sitten siellä maalla oli? Narsissit kyllä antavat vielä odottaa kukintaansa. Kylmät pohjoistuulet puhaltavat järveltä. Mutta alppiruusuissa oli valtavasti nuppuja. Niitä on puutarhassani noin kaksikymmentä. Viime kesänä ne kukkivat mahtavasti. Mitenkähän tänä kesänä käy? Loppukevään säistä kukinta on kiinni. Otin jo huput meksikolaisten ruukkujen päältä. Suojaan ne nimittäin talveksi muovihupuilla, jotka kiinnitän maalarinteipillä. Hyvin olivat talven yli suojanneet ruukkuja lumelta ja vedeltä. Jäätymisvaara olisi niille tuhoisa. Ruukut (ranskaksi pot au feu) ovat kuuluneet puutarhaani muutaman vuoden. Eteläafrikkalainen ystäväni, joka asuu nyt Australiassa, käyttää yläkuvissa näkyvää ruukkua puutarhassaan. Sinivuokot kukkivat, mutta sade laittoi ne suppuun. Vain jokunen kukka oli auki. Omenapuu oli säilynyt hyvin talven yli, kanaverkko ympärillään.
Kyllä se vaan se kesäpaikka tarjoaa kasvun ihmeitä vaikka kaunista ja kiinnostavaa lähiluontoa on toki runsaasti kaupunkikodinkin ympäristössä.
PS Kivitasku oli lähistön pöntössä, mutta kuvaa en saanut otetuksi. Keltanokkainen, mustaa ja valkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti