Kaunista iltapäivää lukijoilleni!
Olen aikaisemmin kirjoittanut kiinnostuksestani Oiva Toikan taiteeseen. Itse asiassa maaliskuun alussa. Vielä lyhyt silmäys kotoani löytyviin taiteilijan töihin. Olin ne melkein jo unohtanut. Näin käy, jos esineet ovat poissa näkyvistä. Tietysti niiden täytyykin välillä olla piilossa. Sitten ne taas jonkun ajan kuluttua tuntuvat syttyvän uuteen loistoonsa. Keittion kaapissa, ylähyllyllyillä, on ollut Oiva Toikan maljakkoa, kummankin olen saanut lahjaksi isovanhemmiltani. Nyt kuvasin ne keittiön pöydän päällä olevalla Maija Isolan Dombra-liinalla. Toinen on sininen. Väri pääsee edukseen, jos valo tulee sen läpi. Siinä olen pitänyt hedelmiä. Toinen keltainen, pitkille kukille ja oksille sopiva maljakko. Ryhmää siivittää uusi Vila-hankinta Stockmannilta, kuin entisajan makeiskulho. Muoto miellyttää minua. Laitoin sinne tällä kertaa lahjapakettien koristenauhoja. Silkkinauhoja en todellakaan heitä menemään, ne kierrätetään perheenjäsenten ja ystävien lahjoihin.
Ja sitten, mitä luonnossa tapahtuukaan? Paljon! Esimerkiksi tuomet kukkivat. Niiden tuoksun voi tuntea kaikkialla, etenkin pyöräillessä. Kauniita kukkia, melkein kuin kirsikankukat Japanissa. Miksi emme juhlisi tuomien kukinta-aikaa? Tosin sisällä en niitä pysty pitämään. Sen verran voimakas niiden tuoksu on, mutta ihailla niitä voi ulkonakin. Hyvää keskiviikkoiltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti