Vielä kesäpaikastani. Kattohuone, mikä voisi olla minun mansikkapaikkani, jos sisätilat lasketaan. Olen joskus vienyt sinne läppärini. Kirjoittanut juttujani ja samalla ihaillut joka kerta eri lailla väreilevää järven pintaa. Joskus taas myrskyn aikaan veden pinta on tuntunut uhkaavalta. Huone on niin korkealla, että kuvittelen olevani meren rannalla, vaikkapa Ruotsin laivalla! Mansikkapaikkani on korkean,vinosti nousevan kattopalkin alla. Sen suurin ikkuna on kolmion muotoinen. Koivun ja haavan latvaoksat tuntuvat tunkevan sisään. Valkoisten verhojen yläosa on Laura Peterzensin suunnittelemaa kangasta. Peterzenshän on Kustavista. Olen käynyt hänen liikkeessään, kun olen ollut lomailemassa Taivassalossa ja Kustavissa. Verhojen alaosaksi ompelija yhdisti puuvillaa. Ikkunan edessä olevaan mäntytasoon sain idean Feminasta. Lähistöllä asuva puuseppä toteutti toiveeni. Hyttysverkon toin aikoinani lentokoneessa Helsingistä. Jostain Helsingin sisustusliikkeestä se lähti mukaan. Hyödyllinen! Se on taannut edes jonkinlaisen yöunen pahoina hyttyskesinä. Kumpaakin Velux-kattoikkunaa pukee vain lyhyt, valkoinen puuvilla"otsatukka". Ikkunoista on näkymä tähtitaivaalle. Toisesta näkyvät myös pihamäntyjen latvat ja uimarannassa oleva, ehkä jääkautinen kivenlohkare, jonka keskellä olevaa uurre näyttää naisen puvun decoltéelta. Kesällä vien syvennykseen albanialaisen ruukun, johon laitan kesäkukkia tai jotain muita koristeita.
Västäräkin pesä on aina ollut kattoparrun päällä. On ollut ihana seurata ainakin yhden västäräkkipariskunnan pesimistä kesäkotini katon alla. Nimittäin tämän aamun HS:n (10.5.2010) tietojen perusteella Suomessa pesii noin puoli miljoonaa västäräkkipariskuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti