Hei lukijani,
tänään tuntuu siltä, että vieressä olevat kuvat maalta kertovat enemmän kuin sata sanaa! Yläkuvan vanha aitta on hyvässä kunnossa oleva, "lutuinen" muisto menneiltä ajoilta. Katso korjattua kattoa! Siinä on säilytetty viljaa. Joskus nukuttukin. Se johdattaa meidät maalaismaisemaan, jossa omenapuut, tuomet, tulppaanit ja narsissit kukkivat suloisesti. Tuomen oksat roikkuvat kuistilla. Taustalla männikköä ja kallioita. Sitten ikiaikainen omenapuu kukassa rinteessä, mikä viettää järveen. Keskellä hyväilevä lähikuva omenapuun oksasta. Olikohan kysymys sokerimironista, en muista? Tulppaanit ja orvokit väripilkkuina toisen omenapuun juurella. Alinna valkoinen sulostuttaja vanhassa kahvipannussa. Pannu ei eää porise Pauligin kahvia, mutta ei sitä ole kuitenkaan unohdettukaan vaan uusi käyttö astialle on keksitty.
Tässä silmäniloa meille kaikille! Hyvää toukokuuta! Hei, entä yläkuvan omenapuu puhdas- ja kirkasvetisen suuren järven rannalla? Voikos se maisema ja värit tästä parantua? Tämä kaikki on sitä luonnonrikkautta meille, mutta huomaammeko kauneuden vai turtuvatko aistimme siihen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti