lauantai 1. toukokuuta 2010

elokuvat




Huomenta lukijani,




tartun tänään aiheeseen, johon sain kipinän Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittajan Anita Kärjen Nimellä- palstan kirjoituksesta. Hänen kirjoituksensa otsikko on Koulutus ehkäisee silpomista. Hiljattain näin elokuvan Aavikon kukka, josta Kärki artikkelissaan kirjoittaa. Elokuva kertoo entisen huippumallin Waris Dirien tarinan. Hän antoi tyttöjen silpomiselle kasvot. Hänet oli silvottu 3- vuotiaana Somaliassa, missä hän asui perheensä kanssa aavikolla. 13- vuotiaana hänet aioittiin naittaa 61- vuotiaalle miehelle, minkä vuoksi hän pakeni Mogadishuun. Sieltä hänen matkansa jatkui Lontooseen, missä hänelle aukeni huikea mallinura. Kofi Annan nimesi hänet YK:n hyväntahdonlähettilääksi. Elokuvan lopussa hän pitää naisten silpomista vastustavan puheensa YK:ssa.



Amnesty Internationalin mukaan joka päivä ympärileikataan 6000 tyttöä. Erilaiset järjestöt ovat käynnistäneet kampanjoita herättelemään päättäjiä vaikuttamaan silpomisperinteen lopettamiseksi etenkin Afrikan maissa, mutta myös maahanmuuton myötä Euroopassa. Osallistun kesäkuussa San Antoniossa, Teksasissa, naisjärjestön maailmankongressiin. Järjestö työskentelee esimerkiksi naisten oikeudellisen, yhteiskunnallisen, taloudellisen, sivistyksellisen ja ammatillisen aseman vahvistamiseksi. Tiedon levittäminen on avainasemassa.



Vielä elokuvista ja naisista. Tänään menen katsomaan lopultakin elokuvateatteriin tullutta ranskalaista elokuvaa Séraphine. Sen on ohjannut Martin Provost. Käsikirjoitus on Martin Provostin ja Marc Abdelnourin. Yolande Moreau näyttelee Séraphinea. Jarmo Valkola (KSML 2.5.2010) antoi elokuvalle neljä tähteä. Elokuva kertoo Pohjois-Ranskassa Senlisissä vuosina 1962 - 1942 eläneestä Séraphine Louis- nimisestä luonnontaiteilijasta.
... Olin odottanut tätä elokuvaa. Ja Séraphine sieppasi mukaansa. Kauniit maisemat. Senlis alkoi kiehtoa. Olen joskus ajanut sen läpi, mutta siellä pitäisi käydä uudelleen elokuvan innoittamana. Sehän ei ole kaukana Pariisista. Provost oli luonut ihanan, viipyilevän fiiliksen. Elokuvateatterin sali, vaikkakin pienin, oli täynnä, oli hiirenhiljaista, ei popcornin rapinaa. Reilut kaksi tuntia hyvää draamaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti