Huomenta!
Tämän aamun uutisista kuulin, että Tutankhamonin näyttely avataan New Yorkissa. Tutankhamon oli Egyptin farao, joka hallitsi 1358 - 1350 eKr. Vuonna 1922 englantilaiset Carter ja Carnarvon löysivät hänen hautansa Kuninkaiden laaksosta, Egyptistä. Haudasta löytyi ainutlaatuisia aarteita. Näin Tutankhamonin ja häneen liittyviä kallisarvoisia esineitä ensimmäisen kerran Kairon Egyptiläisessä museossa. Näyttely oli todella vaikuttava.
Tästä Kairon museosta tulee mieleeni eräs ostos. Museon kaupasta - nehän ovat yleensä hyvin kiinnostavia esimerkiksi kirjatarjontansa vuoksi - ostin ruskean, puuvillaisen kaftaanin, jota käytin kotioloissa paljon. Sanotaan, että egyptiläinen puuvilla on maailman parasta. Näin luin vasta äskettäin ostamastani Ranskan Akatemian jäsenen, Erik Orsennan, kirjoittamasta kirjasta Voyage aux pays du coton (Matka puuvillan maihin). Kaftaani oli käytössäni kauan. Se oli tervetullut naamiasasukin sitä tarvittaessa.
Takaisin Tutankhamoniin. Satuin olemaan Lontoossa, kun Tutankhamonin näyttely oli esillä British Museumissa. Aarteet tuotiin näyttelyyn ennennäkemättömässä turvasaattuessa. Jonotin näyttelyyn noin kolme tuntia. Mutta paikka pysyi köysin paalutetussa jonossa, kun pistäydyin hankkimassa suuhunpantavaa lähistön kaupasta tai muuten virkistäytymässä. Jonotuskulttuuri, vaikkakin tässä jonossa tietysti oli itseni lisäksi lähinnä ulkomaalaisia turisteja, on ihailtavaa Englannissa. Ei tönimistä vaan jokaisella oma paikka ja tila. Näin ainakin silloin, kun tähän näyttelyyn jonottelin.
Tämän aamun uutisista kuulin, että Tutankhamonin näyttely avataan New Yorkissa. Tutankhamon oli Egyptin farao, joka hallitsi 1358 - 1350 eKr. Vuonna 1922 englantilaiset Carter ja Carnarvon löysivät hänen hautansa Kuninkaiden laaksosta, Egyptistä. Haudasta löytyi ainutlaatuisia aarteita. Näin Tutankhamonin ja häneen liittyviä kallisarvoisia esineitä ensimmäisen kerran Kairon Egyptiläisessä museossa. Näyttely oli todella vaikuttava.
Tästä Kairon museosta tulee mieleeni eräs ostos. Museon kaupasta - nehän ovat yleensä hyvin kiinnostavia esimerkiksi kirjatarjontansa vuoksi - ostin ruskean, puuvillaisen kaftaanin, jota käytin kotioloissa paljon. Sanotaan, että egyptiläinen puuvilla on maailman parasta. Näin luin vasta äskettäin ostamastani Ranskan Akatemian jäsenen, Erik Orsennan, kirjoittamasta kirjasta Voyage aux pays du coton (Matka puuvillan maihin). Kaftaani oli käytössäni kauan. Se oli tervetullut naamiasasukin sitä tarvittaessa.
Takaisin Tutankhamoniin. Satuin olemaan Lontoossa, kun Tutankhamonin näyttely oli esillä British Museumissa. Aarteet tuotiin näyttelyyn ennennäkemättömässä turvasaattuessa. Jonotin näyttelyyn noin kolme tuntia. Mutta paikka pysyi köysin paalutetussa jonossa, kun pistäydyin hankkimassa suuhunpantavaa lähistön kaupasta tai muuten virkistäytymässä. Jonotuskulttuuri, vaikkakin tässä jonossa tietysti oli itseni lisäksi lähinnä ulkomaalaisia turisteja, on ihailtavaa Englannissa. Ei tönimistä vaan jokaisella oma paikka ja tila. Näin ainakin silloin, kun tähän näyttelyyn jonottelin.
Sisälle päästyämme jonon olikin liikuttava tasaista tahtia, siitä huolehtivat järjestyksen pitäjät, sillä katsojia riitti ja näyttelyesineiden turvallisuus oli taattava. Samanlainen kohtelu oli, kun aikoinaan pitkän jonottamisen jälkeen pääsin Kruununjalokiviä katsomaan Towerissa. Mitä egyptiläisiin esineisiin tulee, British Museumin egyptiläinen osasto on kiinnostava, samoin kuin vastaava osasto Pariisin Louvressa.
On hienoa, että maailmaperintöaarteita liikutellaan ihmisten nähtäväksi eri puolille maailmaa.
On hienoa, että maailmaperintöaarteita liikutellaan ihmisten nähtäväksi eri puolille maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti