Tänään näin aamu-uutisissa kuvia Budapestin vanhasta ja kuuluisasta kylpylästä. Ihmiset uivat ulkoilmassa, juttelevat, pelaavat shakkia uima-altaan reunalla... Siitä tulikin mieleen oma, parin viikon takainen kokemukseni kylpylässä Etelä-Ranskassa. Porealtaat olivat kylpylän katolla. Oli rentouttavaa viipyillä poreissa ja katsella taivasta ja ympärillä olevaa metsikköä. Myös kylpylän katolla saattoi lepäillä matalassa vedessä. Katon läpi näkyivät alhaalla kylpylän suuressa altaassa uivat vierailijat. Samoin alhaalta, varsinaisesta isosta uima-altaasta saatoit nähdä katolla (puolen metrin syvyisessä vedessä) leijailevat ihmishahmot. Kiinnostavana kokemuksena oli aquamusique - vesimusiikkiallas, jossa, kun painoit pääsi korvia myöten veteen, saatoit kuulla jazzia. Vietin siellä hyvän tovin. Hammam - sekin oli röörejä aukaisevaa ja minttutee maistui saunan jälkeen. Ajoimme ystäväni kotiin vuorille illalliselle tähtitaivaan tuikkeessa kuin uusina ihmisinä. Terapiaa parhaimmillaan!
Kerran Baden-Badenissa (antiikin Aquae Aureliae) Schwarzwaldin juurella parkkeerasin autoni sattumalta pelikasinon alle. Kasinon vieressä on kuuluisa kylpylä, jossa join tervehdyttävää vettä. Luin jostain, että Baden-Badenin kylpylöissä on noin 20 radioaktiivista suolapitoista kuumaa lähdettä. Kasino oli rakennuksena kiinnostava. Muistan hämärästi nähneeni elokuvan, jossa oli ainakin Vanessa Redgrave, miespääsosan esittäjän nimeä en muista. Päähenkilöt ovat hississä juhlaeleganssissaan, kun mies kysyy 'Missä olemme tavanneet?' Nainen vastaa: 'Baden-Badenissa.' Romanttinen elokuva ja juuri tämän aamun teemaan sopiva kohtaus ovat jääneet mieleeni.
Pariisissa kokeilin jadekivihoitoa (tera-chi) Clichy'ssä. Siinä levätäään sängyssä selällään. Jadekivet hierovat ja myllertävät jaloista hartioihin aaltomaisin liikkein 45 minuutin ajan. Tunsin kuinka hartioiden kohdalla rintakehäni avautui. Vaikka rentouttava musiikki säesti hoitoa, en kuitenkaan vaipunut uneen asti. Ehkä analysoin kivien liikkeitä liian tarkkana! Mutta hoidosta oli hyvä lähteä vielä iltakierrokselle Pariisin kaduille.
Vielä pari omaa kokemusta kylpylöistä. Lukijani, nyt mennään kauas historiassa, ensin Bathiin, Englantiin. Olin kerran kuukauden draamakurssilla Bristolissa, josta oli lyhyt matka Bathiin. Kiertelin ikivanhaa kylpylää koululaisryhmien seassa. Kiinnostuin paikan historiasta. Istuin iltapäivällä kylpylän salissa, missä pianisti soitti taustamusiikkia. Söin kevyen lounaan ja join hyvää valkoviiniä. Kirjoittelin muistiinpanojani. Mietin Jane Austenia, joka on kuvannut kyseistä paikkaa romaanissaan. Yritin päästä hänen innoittamanaan kylpylän tunnelmaan. No, entäpä Caracallan kylpylät Roomassa? Kyllä parin tunnin tunnelmointi siellä on toden totta jäänyt mieleeni. Oli myös aikanaan mahtavaa nähdä loistava kolmen tenorin konsertti taltioituna juuri näiltä raunioilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti