Hei lukijani,
aina aika ajoin vilkaisen ruotsalaista naistenlehteä Feminaa. Se on ollut lempilehteni kauan. Ei turhan kiiltävä, maanläheinen. Tänään lueskelin toukokuun numeroa. Huomiotani kiinnitti heti artikkeli naisten pukujen vekeistä ja drapeerauksesta. Mikä tärkeintä, artikkelissa mainittiin ranskalaisen muotisuunnittelijan Madeleine Vionnet'n nimi. Satuin viime lokakuussa näkemään hänen suunnittelemiensa pukujen näyttelyn Les Arts Décoratifs- museossa Louvren kupeessa rue de Rivolilla. Madeleine Vionnet oli muodin puristi. Hän kehitti oman saumojenompelutekniikkansa. Pääsylipussa (alakuvassa) oleva puku on siitä oiva esimerkki. Yläkuvan iltapuku on vuodelta 1931. Se on tehty pitsistä ja musliinista.
Kuten muistamme, drapeeraus on vanha juttu. Se on peräisin antiikin ajoilta. 1600-luvulla ompelutekniikka kehittyi ja vekit kiinnitettiin saumoilla. Ensimmäisen maailmasodan jälkeen Vionnet'n drapeeraustekniikasta tuli melkein legenda. Hänen suunnittelemansa vaatteet myötäilivät naisvartaloa ja sen liikkeitä sellaisella tavalla, joka lumosi muodin luojia ympäri maailmaa. Hän jäi kuitenkin toisen vahvan muodin suunnannäyttäjän, Coco Chanellin, varjoon.
Tähän väliin vähän Cocosta. Silja Serenadilta hankin mielestäni sähäkän Chanellin huulipunan Coco Rouge, numero 19. Aika kaunis näin keväällä. Sitten pieni episodi. Sunnuntaina kävin Ateneumissa katsomassa L. Onerva-näyttelyn. Yhdessä huoneessa oli joitakin huikeita Hélène Schjerfbeckin maalauksia, esimerkiksi Perhekoru, jossa kaksi nuorta naista katselevat rintakorua. Naisten huulilla ja perhekorussa on kuin juuri Coco Rouge numero 19 punaa. Parissa muussakin taulussa oli samaa hienoa punaista. Energisoivaa katsoa, ja vielä huipputaiteilijan paletista. En ollut nähnyt näitä schjerfbeckkejä aikaisemmin. Viipyilin niiden ääressä. Imin taiteilijan luomia tunnelmia itseeni.
Toiseksi alimmaisena oleva kuva on maailman ensimmäisen tunnetun pukusuunnittelijan, Worthin, ateljeesta. Myönnän tosin, että olen vain muodin katselija ja kuluttaja, en tutkija. Siis, lukijani, varovaisuutta tulkintojeni suhteen! Kuvan kääntöpuolella lukee Le drapage du corsage chez Worth, 1907 (Draping bodices at Worth, 1907). Eikös tämänpäivän muoti seuraile vahvasti samoja jälkiä? Suunnittelijat ammentavat ideansa vanhojen mestareiden luomuksista. Tai hyödyntävät omia, talon aikaisempien suunnittelijoiden ideoita, kuten Bruno Frissoni Roger Vivierillä. Hänen työhuoneensa tulvi R.V.:n vanhoja malleja hyllyillä, pöydillä... Ne antavat suunnittelijalle perspektiiviä. On mihin tarttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti