Tämä kaupunki oli lähellä meitä, noin viiden kilometrin päässä. Niinpä kävimme siellä usein. Tässä blogissa vielä joitain kiinnostavia kohteita. Kartasta näkee kaupungin sijainnin Somme-joen lahdella. Lahtea olisi voinut katsella veneestä tai pienestä turistijunasta. Me ajelimme omalla autolla. Vanhassa kaupungissa on merimiesten kortteli. Siellä oli kuvauksellisia taloja ja värikkäitä kukkia. Kävelimme pitkin puupäällysteistä rantabulevardia lahden kärkeen, jossa joimme taas kerran noisette-kahvit. Sieltä jatkoimme eren rantaa pitkin ja nousimme kuvassa näkyvälle kappelille, jossa pidetään hartauksia.
St. Valery'ssä söimme ensimmäiset simpukat. Ystäväni ranskalaisten perunoiden kanssa, niin minäkin olen joskus syönyt, esimerkiksi Brysselissä, ehkä myös belgialaisessa ravintolassa Helsingissä. Minä otin salaatin. Moules marinières. Valkoviiniä ja myös salicornes-nimisiä yrttejä. Suolaheinää. Vain ammattilaiset keräävät sitä lahdelta. Rosé-viiniä lasilliset ja vettä. Ravintolan ikkunasta näimme valtavia lammaslaumoja paimenineen lahdella laskuveden aikaan. Nousuveden aikaan lampaat siirtyvät lahden pohjaan, ylemmäksi. Ravintoloissa on paljon tarjolla lampaanlihaa. Isot alukset eivät voi tulla lisääntyneen hiekkamäärän takia lahdelle vaan jäävät Le Trèport'iin. St. Valerystä ostimme suolaheinää lasipurkissa.
St. Valery'stä voi nähdä lahden toisella puolen olevan kaupungin, Le Crotoy'n. Olimme siellä ja kuvassa näkyvässä La Marquenterre-luonnonpuistossa, joka muistuttaa Camarque'n aluetta, sillä siellä pesii lähes sama määrä lintuja kuin Rhônen laaksossa. Parin tunnin opastettu kierros puistossa oli hieno. Seurasimme kiikareilla esimerkiksi haikaran pesimistä ja poikasten syöttämistä. Somme-joen lahti on lintuharrastajien paratiisi. Kuivuus on vaarana tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti