kahdestoista päivä

Lukijani,

vielä pari päivää Ranskan matkan kuvia ja juttuja. Nyt siis jo Pariisissa onnistuneen viikon jälkeen meren tuntumassa. Aivan ihanteelllinen paikka se Lanchères, hiljaista, ainakin näin toukokuun puolella ja mahtava alue lähellä, Somme-joen lahdella, Le Marquanterren-luonnonpuisto villine orkideoineen ja lintuineen. Oppaan hyvä, jaloilla seisova kiikari oli oivallinen vehje yksityiskohtien näkemiselle, esimerkiksi kuinka haikaraemo tankkasi itseensä vettä ja sitten lensi juottamaan poikasiaan pesässä.
Toiseksi viimeisenä päivänä Pariisissa söimme aamiaisen ystäväni puutarhassa. Joimme kahvia, tuoreet croissantit ja puolitimme matkalta ostamamme le rabotte-nimisen pullan, jossa on siivutettu omena ja vadelmahilloa sisällä. Ystäväni kissat häärivät vieressämme. Hänellä on onnea asua kissojensa kanssa tällaisen keitaan äärellä. Hän maksaa osan pihan kukista itse, osa tulee taloyhtiön puolesta Avenue de Charles de Gaullen varrella olevasta Hérmès'n kukkakaupasta, Pont de Nueilly'n metroaseman toiselta puolelta. Tämä pariisitar on tarkka väreistä, nimittäin puutarhapöytä, tuolit ja pöytäliina ovat vert anis (ehdottomasti aniksen vihreitä)! Blogissani on myös kuva naapurin puutarhapöydästä ja suljestuista ikkunaluukuista. Siellä asuu pariskunnan kissa, joka ei tule toimeen ystäväni harmaan, 13-vuotta vanhan kissan kanssa. Tappelu seuraa. On siis vuoroteltava puuutarhassa. Vähän työläältä tuntui! Mutta minullahan ei ole kissaa. En ehkä ymmärrä kissaihmisten huolia.

Ennen kuin lähdin metrolla liikkeelle, kävimme Boulognen metsässä järven rannalla olevassa kahvilassa pikkunoisetilla. Paikka on pari minuuttia ystäväni kodista.

Sitten otin metron (linja 1) sen pääteasemalle Château de Vincennes'n asti. Kuljin linnan pihan poikki, pistäydyin sen kirjakaupassa ja menin Vincennes'n puistoon pienine eväineni. Siellä oli mahdollisuus katsella erilaisia kasveja, tutkia niiden ranskalaisia ja latinalaisia nimiä, tuoksupuutarha, perhospuisto, isoja auringolta suojaavia puita. Paljon piknikille tulevia lapsiperheitä, hölkkääjiä... Olin ensimmäsitä kertaa tässä puistossa. Yhdessä ohjelmassaan Jaakko Selin kierteli täällä. Se innosti minuakin menemään puistoon.

Lounastapaaminen oli sovittu tyttäreni kanssa Bastillen aukiolle. Sitä ennen pujahdin pienelle kadulle, Cour Damoye, Place de la Bastille, katsomaan ystäväni ateljeen, jonka nimi on Grande Monde (Affices contemporaines. Restauration de papiers). Hän korjaa esimerkiksi julisteita ja työskentelee ateljeessaan vain muutamana päivänä viikossa. Ja mikä ihmeellisintä, kun tulin kotiin, minua odotti hänen kirjeensä. En ollut häntä nähnyt pariin vuoteen!

Tyttäreni kanssa kiertelimme ensin torilla, joka on bd Beaumarchais'n suuntainen, mutten tiedä sen nimeä, ehkä rue Amelot. Ostin ihanan kevyen intialaisen silkkihameen, jonka saa myös mekoksi. Se päällä liihottelen kotona. Söimme lounaan Bastillen aukiolla olevassa Hippopotamus- ravintolassa. Oli Mother's Day (29.5.) Ranskassa. Bastillen aukiolla oli tällä kertaa mielenosoitus Espanjan hallituksen säästötoimia vastaan. Joimme helteessä Strawberry Margaritat äitienpäivän kunniaksi. Otin ison salaatin, tyttäreni burgerin. Liha kuuluisaa charolet-karjaa. Hyvänkokoinen pichet de vin rouge, viinikannullinen, ehkä siinä oli 36 cl, joka jaettiin. Ja espressot lopuksi.

Sitten Vosges-puistoon, Place des Vosges. Halusimme nähdä Viktor Hugon kotimuseon. Ja se onnistui. Se on puiston kulmassa. Ei pääsymaksua museoon! Olen muuten samaa mieltä Rosa Meriläisen kanssa siitä, että museoiden pitäisi olla ilmaisia. Hän kirjoitti asiasta HS:ssa, tänään 2.6.2011. Viktor Hugon museo on kolmannessa kerroksessa. Siellä on huonekaluja, tauluja, paljon hänen tekstejään vitriineissä ja menneen ajan tuntu. Näin hänen romaaniinsa, Kurjat, perustuvan musikaalin Sydneyssä muutama vuosi sitten. Itkin teatterin yläparvella sitä katsoessani.

Alue on Marais'ta. Pujahtelimme Ted Bakerillä ja muissa kaupoissa. Kaikki kaupat olivat auki sunnuntaina! Rue Vieille du Temple söimme jugurtit mangon ja mansikoiden kanssa, niissä 0% rasvaa, huomaa muuten jugurtit, ei jäätelöä. Liike oli MyMilk. Jonoa riitti. Samanlaista liikekonseptia kannatimme rue de Buci'n tuntumassa, 6. alueelle, joulun aikaan.

Sitten olin valmis ottamaan metron, linjan 1, Pont de Neuilly'n ystäväni luokse. Sen päätepiste on seuraava asema, La Défense. Tämä metrolinja on siisti.

Ihana, aurinkoinen sunnuntaipäivä Pariisissa.

Seuraavalla kerralla on ehkä mahdollisuus käydä Marmottan- museossa katsomassa jälleen Claude Monet'n töitä ja nähdä Samaritaine- tavaratalon perustajan Cognacq Jay'n taidekokoelma hänen museossaan. Toivoisin myös näkeväni lääkäri-taiteilijaystävääni, jonka ateljeen ulkopuolella kävin Bastillessa. Hänen kanssan on ollut tarkoitus käydä Alvar Aallon suunnittelemassa Maison Carré'ssa Pariisin ulkopuolella. Aina riittää kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa. Sitä paitsi elokuussa on ystäväperheen tyttären häät Pariisin tuntumassa!