Otin maanalaisen etelään Manhattanilla. Halusin kierrellä vanhoilla teollisuusalueilla, joille taide ja valurauta-arkkitehtuuri ovat antaneet uuden ilmeen. SoHo (south of Houston) oli purku-uhan alla 1960-luvulla, kunnes valurauta-arkkitehtuurin arvo ymmärrettiin. Istahdin aamiaiselle Prince Streetillä, ja hämmästyksekseni huomasin istuvani vastapäätä leipomoa, joka on tyttäreni kaupunkioppaassa, sivulla 101. Kirja on painettu vuonna 1998, joten esimerkiksi World Trade Towerin tornit ovat vielä siinä. Nyt paikka oli aidattu ja sen sisällä oli vain korkeita nostokurkia. Samoin oli vuonna 2007, edellisellä matkallani. Aivan aukion laidalla on valtaisa Century 21st, outlet, jossa myös etsiskelin design-vaatteita, mutta turhaan. Ehkä Teksasin ja New Yorkin helteet olivat jo verottaneet intoani. Samoin painoraja matkatavaroissani, budjettini ja ehkäpä terve järkikin.
SoHossa on kiva kierrellä. Mielikatujani ovat Prince Street, Greene Street ja Canal Street.
Greenwich Village taas kiinnosti tällä kertaa lähinnä Washington Square- aukion takia. Yliopisto-rakennuksia on aukion ympärillä, myös kaunis puisto. Satuin kysymään neuvoa mieheltä, joka osoittautui yliopiston psykiatrian professoriksi ja koiraansa ulkoiluttavalta naiselta, joka oli koko elämänsä asunut Washingtonin aukion varrella. Ihania, valaisevia small talk-tuokioita syntyi heidän kanssaan. Viipyilin aukiolla ja puistossa.
Kolme vuotta sitten tyttäreni kanssa teimme opaskirjan mukaisia kävelyreittejä SoHoon, TriBeCaan (triangle below Canal Street), Greenwich Villageen, Little Italyyn ja, Chinatowniin. Silloin tosin ei ollut yhtä kuumaa. Välillä tietysti istahdimme syömään ja juomaan, otimme ranskalaiset manikyyrit, ostimme jotain pientä, kiertelimme taidegallerioissa ja tunnelmoimme yhdessä.
SoHossa on kiva kierrellä. Mielikatujani ovat Prince Street, Greene Street ja Canal Street.
Greenwich Village taas kiinnosti tällä kertaa lähinnä Washington Square- aukion takia. Yliopisto-rakennuksia on aukion ympärillä, myös kaunis puisto. Satuin kysymään neuvoa mieheltä, joka osoittautui yliopiston psykiatrian professoriksi ja koiraansa ulkoiluttavalta naiselta, joka oli koko elämänsä asunut Washingtonin aukion varrella. Ihania, valaisevia small talk-tuokioita syntyi heidän kanssaan. Viipyilin aukiolla ja puistossa.
Kolme vuotta sitten tyttäreni kanssa teimme opaskirjan mukaisia kävelyreittejä SoHoon, TriBeCaan (triangle below Canal Street), Greenwich Villageen, Little Italyyn ja, Chinatowniin. Silloin tosin ei ollut yhtä kuumaa. Välillä tietysti istahdimme syömään ja juomaan, otimme ranskalaiset manikyyrit, ostimme jotain pientä, kiertelimme taidegallerioissa ja tunnelmoimme yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti