42. kadun ja Park Avenuen kulmassa on arkkitehtooninen helmi. Grand Central Terminal. 42. kadun puoleista pääsisäänkäyntiä koristavat veistokset Merkurius, Herkules ja Minerva. Cornelius Vanderbilt avasi aseman vuonna 1871. Nykyinen asema avattiin vuonna 1913. Olin tästä lukenut, mutten ollut koskaan käynyt siellä. San Antoniossa eräs henkilö kertoi siitä niin, että päätin tutustua siihen tällä matkallani. Otin maanalaisen Lexington avenuelta, joka meni pysähtymättä tälle asemalle. Kiertelin asemalla ihastuneena. Jälleen mittakaavakysymys! Oh, Grand Central Terminal on suunnattoman suuri, holvattu asemahalli. Se on upea jäänne rautatiematkailun kulta-ajalta. Sisällä olevat suuret portaat jäljittelevät Pariisin vanhan oopperan pääportaita. Paikan yksi erikoisuus on Grand Central Oyster Bar. Olin siellä. Ostereita joka lähtöön ja muitakin mereneläviä. Osterit olivat noin $2 kappale, jääpedillä tietysti. Olin niitä aikaisemmin maistanut Harrod'sillä Lontoossa (ehkä viisi) ja Steinbeckin maisemissa Montereyssä, Kaliforniassa, isäntäperheeni vieraana. Osteribaarissa on keltaiset Guastavino-kaakelit. Tietoni mukaan siellä käy vuosittain noin kolme miljoonaa asiakasta. Olutta niiden kanssa. En jaksanut perehtyä valtavaan viinilistaan.
Asemalla on kuvattu esimerkiksi elokuvat Alta aikayksikön (Judy Garland) ja The Fish King.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti