sunnuntai 23. tammikuuta 2011

tammikuinen lounas








Tammikuisena lauantaina kutsuin kolme ystävää kylään. Teemana olivat värit. Aluksi poksautimme samppanjapullon auki. Juoman kanssa oli Valitut-keksejä ja niiden päälle La Roule- juustoa. Uusi tuttavuus seurueelle, vähän makea, karpaloa juustossa! Raikas.
Olin kokeillut pääruoan reseptiä jo aikaisemmin. Hirvipaistia Elina Halttusen reseptin mukaan (ks. tammikuun Eeva). Edellisen kerran valmistin sen lahjaksi saamastani paistista. Vanhat hirvivarastot olivat ehtyneet, ja nyt oli mentävä lähikaupan lihamestarin juttusille. Kaksi kiloa hirven sisäpaistia, lihalientä, punaviiniä, laakerinlehtiä, porkkanoita ja kaskinauriita (oma sovellukseni), mustapippuria ja vettä keitinliemeen. Keittoaika oli noin kaksi tuntia. Keitin lihan edellisenä päivänä ja annoin sen mehustua liemessä.
Lihan keitinlientä, punaviiniä, katajanmarjoja, riistafondia, mustaherukkahilloa, kermaa ja vehnäjauhoja kastikkeeseen. Keitin kastiketta niin kauan, että puolet nesteestä oli jäljellä. Sitten lisäilin kerma-vehnäjauhoseoksen tarkasti vatkaamalla. Lopuksi tarkistin maun ja siivilöin kastikkeen kulhoon. Keitin höyryssä perunat. Mustaherukkahilloa tarjolle ja pääruoka oli valmis.
Sen jälkeen makeaa frisé- salaattia ranskalaisen kastikkeen kanssa, kahta juustoa, kotimaista Keisarin juustoa (Jalasjärveltä), kova juusto, ei hassumpi, ja ranskalaista Morbier- tuhkaraita juustoa monivilja Timantti-sämpyläsiivujen kanssa.
Suun huuhtelua kuplavedellä ja sitten Arstilan Pirkon Keittokirjasta (1984) muotokuvamaalarin mangoa (1 dl pakastemansikoita, mangoa, ananasta ja 1 l vaniljajäätelöä tehosekoittimeen. Pinnalle fariinisokeria). Vanha bravuurini, rohkenisin sanoa!
Vielä tilkka samppanjaa Alexander- leivoksen kanssa. Tosin, jaoin sen neljään pienenpieneen palaseen. Hirvipaisti oli nimittäin tehnyt tehtävänsä.

Kaiken päätti kupillinen espressoa.
Päivitimme kuulumiset. Ihailimme kukka-asetelmaa, jonka kruunasi flamingo-kukka. Muistan, kun sain niitä vuosia sitten tuliaisina Madeiralta. Flamingo tulee tosiaankin mieleen kukkaa katsellessa. Aikaisemmin lahjaksi saamani kliivia samoissa sävyissä. Iloitsimme talvisesta maisemasta ulkona ja ennen kaikkea toistemme seurasta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti