Tensira, Muji ja tammikuun lopun tunnelmia

Tammikuun viimeinen viikonloppu alkamassa. Ja päivä on pidentynyt. Se on ihanaa.

Ostin tämän vuoden ensimmäisen tulppaanikimpun. Ja missäs muussa se on kuin Aalto-maljakossa! Tällä kertaa vihreässä maljakossa. Olen hurahtanut oranssisiin kukkiin. Muistathan kliivian ja viime lauantaina vierailtani saamani Flamingo-kukka-asetelman. Samoja värejä ja sävyjä.

Yläkuvissa tyynynpäällinen, joka on Tensiran valmistama. Eilisessä (27.1.2011) Keskisuomalaisessa oli sivunmittainen artikkeli yrityksestä maailman suurimmilla ja arvostetuimmilla sisustusmessuilla Pariisissa. Tensira oli ensimmäistä kertaa näytteilleasettajana Maison & Objet-messuilla.

Rasia on japanilaisen Mujin. Ostin sen Lontoosta. Joulun aikaan kiertelin Marais'ssa, Pariisissa, olevassa Mujin liikkeessä. Heilä on myös kiinnostava konsepti.

Koruteline on Pariisin tuliainen tyttäreltäni. Puin sen nyt Coco Chanelin henkeen, helmiä, helmiä...

Illalla tapaan ystävättäriäni, joiden kanssa on pidetty yhtä useita vuosia. Odotan vierailua.

Lukijani, tunnelmallista tammikuun loppua!

Josef Frank ja Svenskt Tenn

Olen aina ihaillut Josef Frankin suunnittelemia tekstiilejä ja niiden huikeita värejä. En ole kuitenkaan koskaan hankkinut yhtään metriä hänen kankaitaan, koska hintaa on tuntunut olevan liikaa. Noin 140 euroa metri. Suomalaista Marimekkoa olen saanut alle 30:llä eurolla metri. Luin jostain, että Svenskt Tenn ei ole koskaan halunnut kansansuosikiksi. Siksi hinnat ovat korkeat. Josef Frank on myös tunnettu suunnittelemistaan huonekaluista.

En muuten ole edes nähnyt luonnossa Josef Frankin kankaita tai huonekaluja, vain lehdissä, kuten kesäkuun 2008 Glorian kodissa ja tammikuun 2010 Sköna Hem- lehden numerossa. Viereisen kuvan sohvassa on itselleni mieluisia kasviaiheita ja väreinä raikasta vihreätä, oranssia ja sinistä.

Svenskt Tenn, asumiseen ja sisustamiseen erikoistunut liike, on Tukholmassa Strandvägen 5:ssä. Se on perustettu 1924. Sen perusti Estrid Ericson (1894-1981), joka mieltyi itävaltalaisen arkkitehdin Josef Frankin (1885-1967) tuotantoon. Artek, toinen ruotsalaisomistuksessa oleva sisustuslegenda, on kymmenen vuotta nuorempi.

Seuraavalla Tukholman matkalla on ehdottomasti mentävä Svenskt Tenn- liikkeeseen tutkailemaan tarkemmin ruotsalaisia sisustusideoita.

En tiennyt, että Mamma Mia!- musikaalin tapahtumapaikka oli kauttaaltaan sisustettu Josef Frankin kankailla! Muistathan elokuvan, jota Meryl Streep tähditti! En tiennyt sitäkään, että Tyler Brûlé, englantilaisen Monocle- lehden päätoimittaja, on Josef Frankin ihailija. sivumennen sanoen, Pariisissa lueskelin joulukuun (2010) numeroa, jossa oli erillinen Suomi- katsaus.

tammikuinen lounas

Tammikuisena lauantaina kutsuin kolme ystävää kylään. Teemana olivat värit. Aluksi poksautimme samppanjapullon auki. Juoman kanssa oli Valitut-keksejä ja niiden päälle La Roule- juustoa. Uusi tuttavuus seurueelle, vähän makea, karpaloa juustossa! Raikas.

Olin kokeillut pääruoan reseptiä jo aikaisemmin. Hirvipaistia Elina Halttusen reseptin mukaan (ks. tammikuun Eeva). Edellisen kerran valmistin sen lahjaksi saamastani paistista. Vanhat hirvivarastot olivat ehtyneet, ja nyt oli mentävä lähikaupan lihamestarin juttusille. Kaksi kiloa hirven sisäpaistia, lihalientä, punaviiniä, laakerinlehtiä, porkkanoita ja kaskinauriita (oma sovellukseni), mustapippuria ja vettä keitinliemeen. Keittoaika oli noin kaksi tuntia. Keitin lihan edellisenä päivänä ja annoin sen mehustua liemessä.

Lihan keitinlientä, punaviiniä, katajanmarjoja, riistafondia, mustaherukkahilloa, kermaa ja vehnäjauhoja kastikkeeseen. Keitin kastiketta niin kauan, että puolet nesteestä oli jäljellä. Sitten lisäilin kerma-vehnäjauhoseoksen tarkasti vatkaamalla. Lopuksi tarkistin maun ja siivilöin kastikkeen kulhoon. Keitin höyryssä perunat. Mustaherukkahilloa tarjolle ja pääruoka oli valmis.

Sen jälkeen makeaa frisé- salaattia ranskalaisen kastikkeen kanssa, kahta juustoa, kotimaista Keisarin juustoa (Jalasjärveltä), kova juusto, ei hassumpi, ja ranskalaista Morbier- tuhkaraita juustoa monivilja Timantti-sämpyläsiivujen kanssa.

Suun huuhtelua kuplavedellä ja sitten Arstilan Pirkon Keittokirjasta (1984) muotokuvamaalarin mangoa (1 dl pakastemansikoita, mangoa, ananasta ja 1 l vaniljajäätelöä tehosekoittimeen. Pinnalle fariinisokeria). Vanha bravuurini, rohkenisin sanoa!

Vielä tilkka samppanjaa Alexander- leivoksen kanssa. Tosin, jaoin sen neljään pienenpieneen palaseen. Hirvipaisti oli nimittäin tehnyt tehtävänsä.

Kaiken päätti kupillinen espressoa.

Päivitimme kuulumiset. Ihailimme kukka-asetelmaa, jonka kruunasi flamingo-kukka. Muistan, kun sain niitä vuosia sitten tuliaisina Madeiralta. Flamingo tulee tosiaankin mieleen kukkaa katsellessa. Aikaisemmin lahjaksi saamani kliivia samoissa sävyissä. Iloitsimme talvisesta maisemasta ulkona ja ennen kaikkea toistemme seurasta.

Balmuir ja espresso tunnelman tuojina

Balmuirin kashmir- kaulaliinat ovat laadukkaita, lämpöisiä ja kestäviä. Rullaan ne kauniiksi kääröiksi silloin, kun ne eivät ole käytössä. Kuppi espressoa, kaulaliina hartioille, lokoisa istumapaikka lampaantaljan lämmittämänä ja hyvä kirja käteen. Siinä talvinen tunnelma.

Nyt on menossa Fjodor Dostojevskin Idiootti. Kyllä se tempaisi heti mukaansa. Luettavaahan siinä riittää, 715 sivua. Mutta, maailman kirjallisuuden klassikosta on kyse.

Annick Goutal ja Le Bon Marché- tavaratalo

Ylinnä on mielestäni kaunis kuva ranskalaisen Annick Goutalin osastosta Le Bon Marché- tavaratalossa Seinen vasemmalla rannalla. Osoite on 22 rue de Sèvres, seitsemännessä kaupunginosassa. Gustave Eiffel osallistui tavaratalon rakenteiden suunnitteluun. Tavaratalo valmistui 1852. Siellä myydään nimekkäiden suunnittelijoiden vaatteita, tuoksuja, laukkuja jne. Annick Goutalin tuoksuja ei saa Suomen kaupoista, mutta, mikäli Elle Accessories- lehteä on uskominen, vuonna 1981 lanseeratun, Marguerite Yourcenarin Hadrianuksen muistelmat- teoksen innoittaman, sitruksentuoksuisen Eau d´Hadrien- tuoksun voi tilata Strawberrynet.com- sivustolta.

Käsilaukkuni tulvi tuoksujen sekamelskaa. Olin nimittäin ottanut eri parfyymeistä ja muista tuoksuista näytteitä matkani aikana. Annick Goutalin osasto on myös esimerkiksi Galeries Lafayette- tavaratalossa.

La Grande Epicerie- ruokaosasto Le Bon Marché'ssa on valtava ja iskemätön valikoimissaan. Kuvassa oleva Mojito-seos ei kuitenkaan tarttunut mukaani, koska sen teko-ohje ei oikein avautunut minulle, ei ainakaan nopealla silmäyksellä. Jotenkin se värikkyydessään kyllä kiinnitti huomiotani siinä määrin, että otin kuvan! Maistelin osastolla erilaisia kylmäsavulohiviipaleita. Leipä- ja juustovalikoimat kiinnostivat.

Harrod'sin ruokaosasto Lontoossa tuli mieleeni.Muistikuvani mukaan se kyllä päihittää monipuolisuudessaan La Grande Epicerie'n.

Hermés- huivit ja vinkkejä niiden sitomiseen

Ranskan Elle- lehdessä elokuussa 2009 on yllä oleva Hermés' tavaratalon mainos. Jäin siihen jotenkin koukkuun. Mainoksen suunnittelijat yhdistävät siinä tehokkaasti mielikuvan kylmyydestä ja jäästä Hermés'in klassikoihin. Huiveista tehty iglu on jäänyt erityisesti mieleeni. Ja hyisen, arktisen ilmaston kestävä koira. Seuraavalla sivulla mallilla on turkissomisteinen talvitakki päällään ja päässään turkislakki, ja siinä viereisessä kaunis jääveistos. Totta on, että silkkihuivit eivät sinänsä kummemmin lämmitä. Mutta kauniita ne ovat! Ja tunnearvoa niillä on kantajalleen.

Suomen Elle Accessories- lehdessä syksyllä 2010 luetellaan 12 + 1 muodon klassikkoa. Hermés'in huivit ovat listaykkösenä. Kuvassa on myös kortteja, joissa annetaan kivoja vinkkejä huivin sitomiseen. Itselläni on samainen korttipakka, ja olen kokeillut erilaisia tyylejä. Kortin etupuolella on kuva huivista ja kääntöpuolella ohje huivin sidontatavasta.

Hermés'in rasiat ovat jo pikkuaarteita niistä kiinnostuneille.

rue de Grenelle, Musée Maillol, Pariisi

Pariisin seitsemännessä kaupungiosassa, rue de Grenellellä, on Musée Maillol, missä näin Medici- sukua käsittelevän näyttelyn. Kaksi vahvaa Medici- suvun naista, Katariina de' Medici, Henrik II:n puoliso, ja Maria de' Medici, Henrik IV:n puoliso, olivat näyttävästi esillä.

Medicit olivat firenzeläinen mahtisuku 1200- luvulta. Heidän valtansa ulottui 1700-luvulle saakka. Suku oli alun perin rikastunut pankkitoiminnalla. Vahvojen naishallitsijoiden lisäksi sukuun kuului myös kolme paavia. Medicit tukivat taidetta ja arkkitehtuuria. He tukivat esimerkiksi maailman kuulua taiteilijaa, Michelangeloa.

Pariisin katu Champs Elysée sai alkunsa, kun Maria de' Medici teetti Seinen varren suon läpi hevosvaunuille tien nimeltä Cours-la-Reine, 'kuningattaren tie'. Luxembourgin puisto on viehättävä paikka lepuuttaa jalkojaan vaikkapa puutarhatuolissa istuen puiston keskellä olevan lammen rannalla. Puistossa on Medici- suihkukaivo, joka rakennettiin 1600-luvulla Maria de' Medicille.

Tod'sin nilkkurit

Ostin Tod'sin nilkkurit St Honoré'n kadulla olevasta liikkeestä Pariisissa. Itse asiassa aioin ostaa Tod'sin saappaat. Kokeilin saappaita Galeries Lafayette'ssä ja Le Bon Marché'ssa olevissa Tod'sin liikkeissä, mutta lopulta mieleni muuttui. Vaa'an (horoskooppimerkkini) vaaka kääntyi nilkkureiden puolelle. Ne sopivat oikein hyvin syksyllä Tampereen Stockmannilta hankkimiini Sandin ratsastushousuihin ja myös hameisiin, kunhan sukkahousut on oikein valittu.

Kävelin nilkkurit jalassa Pariisissa joulun aikaan, mutta täällä säilytän niitä pussissa ja odottelen kevättä. Niissä ei Suomen pakkasissa tarkene.

Hôtel de Ville, Pariisi

Hôtel de Villen eli kaupungintalon edessä on aukio, jossa nyt oli karuselli ja jäädytetty pelikenttä jääkiekkoilijoille ja luistelijoille.

Aikoinaan aukio oli hirttäjäisten, roviolla polttamisen ja muiden teloitusten tyyssija.

Joissakin kaupungintalon tiloissa pidetään vaihtuvia näyttelyitä Ranskaan liittyvistä aiheista. Katsoin siellä huikean Andrée Putmanin näyttelyn. Kurkista blogiani 11.1.2011. Siinä kirjoitan kuuluisasta suunnittelijasta, Andrée Putmanista.

Mercerie, Marais

Liike, johon puikahdin sisäpihalle rue des Francs Bourgeois- kadulta, Marais'ssa, on kiinnostava niille, jotka etsivät näyttäviä nappeja vaatteisiinsa, tupsuja, lankoja, erilaisia nauhoja, höyheniä ym. juhla-asuihinsa. Se on nimeltään Mercerie. Siellä on runsas valikoima kaikkea esimerkiksi tuunaajille tai sitten uuden vaatteen tai sisustustekstiilin tekijöille.

Tällaiset kaupat ovat aina minua kiehtoneet. Olen tuonut matkoiltani erilaisia tupsuja. Oi, nehän ovat käsityötä, ja monet tosi taidokkaita. Tiedän, että Jukka Rintalakin on niihin hurahtanut, ainakin lehtiartikkelien mukaan. Kotonani roikkuu tupsuja verhoissa, vitriinien ovenkahvoissa, kristallikruunustakin.

Lontoon tavaratalojen 'haberdashery'- osastot ovat koukuttaneet minut. Ihmettelen vain miksi, koska en osaa ommella enkä kutoa tai virkata. Luen parhaillaan Kate Jacobs'in kirjaa Pieni lankakauppa. Tällaisia kauppoja näin New Yorkissa viime kesänä ja jo 2007. Niissä ihmiset kutovat, virkkaavat, juovat kahvia ja seurustelevat. Ne ruokkivat ihmisten tarvetta tehdä käsillään ja olla lähellä muita. Todellisia yhteisöllisyyden ilmentäjiä.

Ompelijani on kyllä osannut laittaa ostamani napit, nauhat ja muut ihanat lisukkeet pukuihini. Luotan hänen ammattitaitoonsa.

ruusut St Lazaren asemalla

Olin tosi yllättynyt, kun juotuani espressokahvin Starbucks'issa St Lazaren aseman luona, jatkoin matkaani ja huomasin, että aukion reuna oli täynnä toinen toistaan äänekkäämmin kauppaavia ruusun myyjiä. Ostin uuden vuoden kylään tuliaisiksi 19 ruusua! Hinta oli 7 euroa. Ruusut olivat pitkiä ja niiden kukat mahtavia! Myyjä kääri niiden ympärille kevyesti sellofaania, ei mitään umpinaista pakettia kuten täällä. Näyttävä, värikäs kimppu!

Jäin miettimään, mistä kauppiaat olivat hankkineet ruusunsa. Mutta, eihän sillä väliä, kimppuni oli tervetullut tuliainen.

Pariisin ostoksia

Pidin melko kohtuullisesti itseni kurissa ostosten suhteen, kun olin Pariisissa. Syynä oli se, että kunnon soldet (alennusmyynnit, jolloin alennukset ovat - 70%) eivät olleet vielä alkaneet. Oli siis korkeasuhdanteen aika.

Tyttäreni neuvosta pujahdin muutaman kerran pieneen liikkeeseen, joka löytyy St Honoré'n sivukadulta, rue d'Anjoulta. Pikkukatu vie bd Malesherbes'lle, missä aikaisemmissa blogeissani kuvaamani kivat ruokapaikat Lina's ja Jour ovat. Liike oli melko huomaamaton, en muista nimeäkään. Sieltä löysin ihanan pikkumustan (60% puuvillaa) ja hyvän villatakin. Pikkumusta oli Moschinon korkkareiden ja mustan paljettiboleron kanssa uuden vuoden juhla-asuni.

Villatakki oli myös ostettava. Se on pääosin, 74%, viskoosia. Villatakin napit ovat "ne juttu", lasihelmiä. Ne tuovat kaivattua kimallusta. Nappeja on kolme hihan resoreissakin. Kaulaan ja ranteisiin blingiä vanhoista varastoista. Siinä se! Alennusta tuli - 20%. Kokonaan ostokseni maksoivat siinä 60-70 euroa. Kummankin vaatteen merkki on An'ge. Kokeilin monia muitakin vaihtoehtoja.

Pariisissa on pieniä liikkeitä, joista voi tehdä edullisia ostoksia. Tällaisten liikkeiden osoitteita Inès de la Fressangen kirja on täynnä.

Inès de la Fressangen kirja La Parisienne

Sain joululahjaksi Inès de la Fressangen kirjan La Parisienne.

Ja, kuten olin toivonut, hänen omistuskirjoituksensa on kirjassani. Lähetän hänelle kiitokset hänen sihteerinsä kautta. Kiitos myös lahjan hankkijalle! Kirjassaan hän käsittelee mutkattomasti ja hauskasti tyyliä, kauneutta ja sisustusta. Ja samalla hän antaa kiinnostavien, pienten, sivukaduilla olevien liikkeiden ja museoiden osoitteita. Se on Pariisin kävijän raikas opaskirja.

Hänen kirjansa on myydyimpien kirjojen kärjessä, tietojeni mukaan kolmantena. Se oli näyttävästi esillä kirjakaupoissa. Inès de la Fressange on entinen huippumalli. Nyt hän työskentelee Roger Vivierille. Mallina kirjassa on Inèsin tytär. Tekstit ovat Inès de la Fressangen ja Sophie Gachet'n käsialaa. Sophie Gachet työskentelee Ranskan Elle-lehdessä. Arvokas lahja!

Otin kuvan Italian Ellestä.

Nespresso-keitin

Nyt kahvinautintoihin. Toin Nespresso- keittimen Pariisista. Guuglasin ja havaitsin, ettei niitä todellakaan saa Suomesta. Pariisissa kävin tutkailemassa keittimiä esimerkiksi Champs Elyséen liikkeessä ja Le Bon Marché'n kulmilla. Kauppoja kyllää riittää. Lopulta se ostettiin Boulevard Haussmannin lähellä olevalta kadulta. Melkoinen kantaminen oli täpötäysissä busseissa. No, kotiin asti se tuli hyvin. Se on tyttäreni. Hän oli mitannut keittimen koon jo etukäteen, jotta se mahtui Samsonite-matkalaukkuuni. Ei sinne sitten paljon muuta mahtunutkaan. Mutta olin luvannut sen tuoda! Myös Applen tietokoneen!

Olin pari vuotta sitten Barcelonassa ihmetellyt jonoja Nespresso- liikkeiden ulkopuolella, samoin nytkin Pariisissa. Asiakkaat jodottivat vuoroaan köysien viitoittamissa jonoissa. On siis jostain "kuumasta" tuotteesta kyse. Kone on Krupsin Nespresso Citiez- mallisto ja makean punainen. Maidon vaahdottaja kuuluu mukaan. Rasvaton maito vaahtoutuu hyvin. Kahvia valmistetaan noin 900 eri aromista. Sitä jauhetaan huippuluokan Grands cru lajikkeista. Kapselit eristetään niin hyvin, ettei ilma, valo tai kosteus pääse niihin. Kahvin vahvuuksia on useita. Itsellämme on vahvuuksia 2-10. Suosikkejamme ovat Vivalto lungo (voimakkuus 4) ja Finezzo lungo (voimakkuus 3). Joskus teemme Fortissio lungoa (voimakkuus 7). Karamellin ja vaniljan makua aterian lopuksi, sarjasta Variations. Voit valmistaa espressokupillisesi kolmen kokoiseksi: 25 ml, 40 ml tai 110ml.

Tällä hetkellä tuntuu, ette ole paluuta "tavalliseen" kahviin.

Vähän keittimen hoidosta. Maidonvaahdotin on pestävä hyvn. Samoin on tarkistettava, että vesi on raikasta. Käytetyt kapselit putoavat laatikkoon, joka täytyy tyhjentää.

Tytär täydentää kapselivarastoja ensi viikolla.