Vanha kappa vuodelta 1866, vähän yhdestä kulmasta ajan patinan kovertama, mutta kruununleimat ja kaikki. Se on kuulunut kotini kalustoon vuosia. Välillä sitä on kuljetettu maalle, nyt sillä on paikka kaupunkikodissa. Paikka tosin vaihtuu sisustajan inspiraatioiden mukaan. Mikä funktio sillä oli? - Ei se toimi enää metrisen järjestelmän mukaisena vetomittana, ei peruna-, suola- eikä viljakappana. Tämä sisustaja laittaa siihen leikkokukkia - tietysti sisässä on lasiastia - joskus kuivakukkia, varsinkin ruusuja ja hortensioita. Tällä kertaa siinä on kynttilöitä. Kuinka vahvan menneen ajan tunnun vanha esine tuo. Kapassa on jotain aitoa, autenttista, vähän ajansyömääkin, ei mitään kiiltävää eikä kertakäyttöistä vaan kestävää ja aikaa pelkäämätöntä. Ja kuinka mutkattomasti se sopeutuukaan nykyaikaisenkin sisustuksen väripilkuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti