Nyt takaisin Pariisiin. Olen käynyt siellä jo 1970-luvulta lähtien. Aluksi lähinnä turistina, pakollisia kohteita katsellen: Nôtre Dame, Eiffel-torni, Louvre, Sacré Coeur, Madeleine, Boulognen metsät, siellä Bagatellen puisto, Seinen risteilyt, katukuppilat, tavaratalot, taidenäyttelyitä ja ehdottomasti tunnelmointia ihmisvilinässä milloin Champs Elyséellä tai Saint Germain des Prés'llä. Ensimmäisillä matkoilla sipulikeittoa ja halpaa punaviiniä, voisarvia ja kahvia.
Nykyisin olen piipahtanut välillä junalla, metrolla tai ystävieni autoilla Pariisin ulkopuolelle: Versailles, Marnen laakso, Château de Vaux le Vicomte, Fontainebleau, Saint Denis, La Vallée Village, ostosparatiisi ...
Joka käynnillä olen tutustunut johonkin uuteen kohteeseen milloin se on ollut Shakespeare Company, Gare d'Orsayn museo erityisesti impressionisteineen, Musée du Monde Arabe, Parc Monceaun vieressä oleva Nissim Commondon museo, Beaumarchén tavaratalo Anna Kortelaisen kirjan innoittamana, Les Deux Magots-kahvila, Ranskan Akatemia, silloin oli kyseessä iltatilaisuus kansainvälisen kongressin yhteydessä, Père Lachaisen hautausmaa, missä Marcel Proustin, Edith Piafin, Yves Montandin ja Simone Signoret'n haudat ovat erityisesti kiinnostaneet tai Monparnassella oleva hautausmaa, missä olen halunnut käydä Baudelairen, Man Rayn, Marguirite Duras'n, Sartren ja Beauvoirin haudoilla.
Oman lukunsa muodostaa muotikatu Faubourg Saint Honoré, missä vaeltelen melkein joka kerta. En voi ohittaa tiettyjä liikkeitä, Hermés, Roger Vivier, Savatore Ferragamo esimerkkeinä. Pariisi tarjoaa aina jotain uutta, ennennäkemätöntä, uusia näyttelyitä, uusia museoita (Musée du quai Branly Seinen rannalla).
Tällä hetkellä sinne vetävät erityisesti tyttäreni ja hänen poikaystävänsä sekä Neuillyssä asuva hyvä ystäväni ja Bastillessa ateljeetaan pitävä toinen Pariisin ystäväni. Heidän kauttaan Pariisi on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. En ehkä olekkaan enää pelkkä turisti, sillä olen päässyt kurkistamaan Pariisissa asuvien henkilöiden koteihin ja heidän arkeensa ja juhlaansa.
Nykyisin olen piipahtanut välillä junalla, metrolla tai ystävieni autoilla Pariisin ulkopuolelle: Versailles, Marnen laakso, Château de Vaux le Vicomte, Fontainebleau, Saint Denis, La Vallée Village, ostosparatiisi ...
Joka käynnillä olen tutustunut johonkin uuteen kohteeseen milloin se on ollut Shakespeare Company, Gare d'Orsayn museo erityisesti impressionisteineen, Musée du Monde Arabe, Parc Monceaun vieressä oleva Nissim Commondon museo, Beaumarchén tavaratalo Anna Kortelaisen kirjan innoittamana, Les Deux Magots-kahvila, Ranskan Akatemia, silloin oli kyseessä iltatilaisuus kansainvälisen kongressin yhteydessä, Père Lachaisen hautausmaa, missä Marcel Proustin, Edith Piafin, Yves Montandin ja Simone Signoret'n haudat ovat erityisesti kiinnostaneet tai Monparnassella oleva hautausmaa, missä olen halunnut käydä Baudelairen, Man Rayn, Marguirite Duras'n, Sartren ja Beauvoirin haudoilla.
Oman lukunsa muodostaa muotikatu Faubourg Saint Honoré, missä vaeltelen melkein joka kerta. En voi ohittaa tiettyjä liikkeitä, Hermés, Roger Vivier, Savatore Ferragamo esimerkkeinä. Pariisi tarjoaa aina jotain uutta, ennennäkemätöntä, uusia näyttelyitä, uusia museoita (Musée du quai Branly Seinen rannalla).
Tällä hetkellä sinne vetävät erityisesti tyttäreni ja hänen poikaystävänsä sekä Neuillyssä asuva hyvä ystäväni ja Bastillessa ateljeetaan pitävä toinen Pariisin ystäväni. Heidän kauttaan Pariisi on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. En ehkä olekkaan enää pelkkä turisti, sillä olen päässyt kurkistamaan Pariisissa asuvien henkilöiden koteihin ja heidän arkeensa ja juhlaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti