vihreätä, keltaista ja vähän mustaakin

Lisää vihreyttä!

Nyt ruoan merkeissä. Etelä-Ranskan ystäväni antoivat tuliaisena mukaani viime lauantaina torilta ostamansa mustan retiisin (radis noirin, lat. Raphanus sativus var. niger). Se on retiisin sukulainen, vaalea sisältä kuten Suomessa tuntemamme punainen retiisi. Musta retiisi sisältää runsaasti C-vitamiinia. Ystäväni raastoi sitä joka aterialle. Mehukas lisä. Kuvassa se on kotipöydälläni tuttujen varsisellerin, basilikan ja kevätsipulin seurassa. Ranskan perheessä syödään usein myös kurpitsakeittoa. Se on maukasta ja edullista kotiruokaa.

limenvihreää ja muitakin vihreän sävyjä

Hei lukijani!

Tällä kertaa vihreistä ulkoiluvaatteista. Pujahdin urheiluliikkeeseen vain nähdäkseni mitä uutta kevääksi on tarjolla. No mitenkäs siinä kävikään? Hiuspanta oli aluksi mielessäni ja senhän minä löysinkin. Kampaajani teki - pyynnöstäni - kunnon kiharat hiuksiini. Bula - se on brändi - pitää kutrini kurissa. Bula muuten tuo mieleeni Vancouverin olympialaisten nuoret half-pipen ammattilaiset ja heidän päähineensä, myös lenkkipolun hölkkääjät viime kesänä. Sehän tuntuu olevan à la mode.

Mitä muuta liike tarjosi? - Ihanan vihreän TORSTan fleecen. Timantteja edessä vetoketjun molemmin puolin ja babydoll-like hihansuut. Aivan söpö. Se sopii värinsä ja mallinsa puolesta viime kesänä hankkimaani Luhdan toppaliiviin. Olen aina fanittanut Kiira Korpea. Hänen yllään olen nähnyt kauniita vihreitä luisteluasuja. Niin tänäkin iltana, kun hän luisteli Torinon jäillä.

Kävellessäni iltapäivän auringossa tunsin oloni hyvin sporttiseksi. Hankintani selvästi piristivät mieltäni. Mikäpä nyt on lenkkeillessä. Ja kaiken huippuna - ostin vielä edulliset vihreät pörrökäsineet. Niissä ei käsiänikään palele!

argan-öljy ja karité-voi

Keväistä torstaipäivää!
Tänään ihonhoidosta. Olen kuullut ranskalaisten ystävieni puhuvan argan-öljystä. He ovat ylistäneet sen hoitavia vaikutuksia. Googlaamalla sain selville, että se sisältää arvokkaita rasvahappoja ja e-vitamiinia. Se on vuosisatoja vanha, kallisarvoinen öljy, jota uutetaan Marokon etelärannikolla kasvavasta Argania spinosa- kasvin mantelin siemenistä. Valmistusprosessi on vaativa ja pitkä, siitä korkea hinta. Itse päätin kokeilla öljyä. Ostin kuvan osoittaman pullon Monoprix'stä. Noin 22 euroa. Se tuntuu iholla hyvältä. Toinen hoitoaine, minkä hankin samasta kaupasta, on tarkoitettu kuiville hiuksille. Tämä aine sisältää argan-öljyn lisäksi karité-voita. Hinta oli noin 13 euroa. Afrikkalaiset ystäväni ovat puhuneet paljon karité-voista. Se on ikivanha ihonhoitoaine, joka tulee siis samalta mantereelta kuin argan. Nyt olen näiden ihonhoitotuotteiden pauloissa. Seurataanpa tuloksia ajan kanssa!

huonekalut

No hei taas!

Huonekaluista tällä kertaa. Otin maalla kuvia sohvasta ja tuoleista.

Ensin sohvasta vähän. Se on ainoa huutokaupasta hankkimani huonekalu. Sen istuinosan yllä olevaa koristelua oli vaikea vastustaa. Ja mahtuuhan sohvaan muutama istujakin kuistille ihailemaan järven pintaa tai havisevia haapoja sitten kun kesä koittaa. Sohvan päälliset ja niihin sopivat tyynyt teetätin ompelijalla.

Entäpä vanhat tuolit? Jotkut niistä natisevat liitoksistaan. Niitä kiristetään aika ajoin. Tuolit on maalattu useaan kertaan. Se ei ole menoa haitannut. Niissä on jotain ''lutuista', menneen ajan tuntua. Oikealla olevan tuolin jalkoja oli edellisen sukupolven omistaja lyhentänyt! Tehnyt tuolin itselleen sopivaksi. Istuimien kankaat ovat englantilaisia. Pidän erityisesti kukka-aiheista vasemmalla ja oikealla olevissa tuoleissa. Mutta ei raitakankaassakaan mielestäni mitään vikaa ole. Raikkaaltahan se ihan näyttää. Kuivalla kesäsäällä tuolit ovat ulkona patiolla. Niitä on riittävästi, ainakin kahdeksan yhteensä.

Kuvan pienet tuolit taas ovat Jussilan tuotantoa. Ompelija on nekin pukenut uuteen uskoon.

Lukijani, sitten seuraa tietoisku, afrikkalaisia rottinkihuonekaluja //www.tensira.com/

ranskalaista toritarjontaa

Lukijani, nyt hyppäämme Lourdes'n, missä kiertelimme pyhillä paikoilla. Magnoliat, kameliat ja ne suloiset keltaiset mimosat kukkivat! Sieltä matkani jatkui Astugen kautta vuorille, pieneen idylliseen Germs'n kylään, missä ystäväni asuu tilapäisesti vuoden. Hän kysyi usein pelkäänkö mutkia. Kyllä ne aina vähän pelottavat. Rotkot tuntuivat huikeilta, mutta olinhan ollut siellä aikaisemmin muutaman kerran., joten tiesin, mitä odottaa. Lauantai-aamuna suuntasimme alas laaksoon, Bagnéres-de-Bigorreen. Ensin torille, mistä ystäväni hankki juustot, vihannekset ja leivät. Aamupäivä vierähti mukavasti, koska hän tapasi niin paljon tuttuja. Väliin mahtui pieni juomahetki baarissa. Minulle maistui panachee (olutta ja spritea). Muutama kuva torilta auttaa sinua, lukijani, pääsemään torin fiilikseen mukaan.

Pariisista

Ja sitten muodista. Oletko valmis? Kengät kuvassa - ne ovat Roger Vivierin. Soljet tunnusmerkkeinä. Pariisissa sain kutsun liikkeen cocktail-tilaisuuteen. Ei paha. Le Nôtren cocktailpalat. Taidokkaita ja maukkaita. Kyytipoikana shampanjaa. Kauniita kenkiä ja laukkuja hienossa ympäristössä. Mutta entä ne vieraat? Juttelin kiitävän hetken Mlle Deneuven kanssa. Aiheena hänen elokuvansa, jotka olen nähnyt. Kävin myös YSL:n näyttelyssä Petit Palais'ssa. Kuva oikeassa yläkulmassa. Siellä oli yksi pienehkö huone omistettu Catharine Deneuven elokuvissaan käyttämille YSL suunnittelemille puvuille. Toinen merkittävä henkilö, jonka kanssa juttelin kutsuilla, oli Inés de la Frèssange. Olin Helsingin lentökentällä lukenut artikkelin hänestä Elle Interiör-lehdestä. Sen innoittamana vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. Mitä muihin kuuluisuuksiin tulee, juhlien loppuvaiheessa itse Karl Lagerfeld ilmestyi paikalle!
Rue du Faubourg Saint Honoré on kiinnostava katu, muodin mekka tai ainakin yksi niistä maailmassa. Hermés'n näyteikkunat ovat aina nähtävyys. Niin tälläkin kertaa. Huikeat värit! Mistä taiteilijoiden ideat aina syntyvätkään?

Roger Vivierillä on oma kiinnostava tarinansa aina kuningatar Elisabetin kruunajaiskengistä lähtien. Mutta samaisella kadulla on myös Christian Louboutinin kenkäliike. Kävin siellä kahdesti. Kokeilin heidän kenkiään. Sain hyvää palvelua ja lapulle tiedot ihailemistani kengistä: Simple Pump 8.5, Green Forest Python, Taille 37 1/2, Prix 695 €. Korosssa korkeutta riittämiin. Suunnittelijalle tyypillistä punaista väriä. Liike sisustettu kuin Kenzon värein ja kankain. Vähän Gaudikin tuli mieleen. Kilpailua riittää kenkäalalla.

saviruukut

Hei lukijani. Mikä huikea kevätpäivä. Aurinko lämmitti. Pistäydyin mökillä ja otin kuvan albanialaisista saviruukuista, joita olen hankkinut 1990-luvulla. Kesällä niissä on juhannusruusuja, joskus raaskin omenapuustakin leikata oksan. Nämä valkoiset kaunottaret ovat hurmaavia, erityisesti saviruukuissa. Toisinaan kesäkukat tai - heinät koristavat ruukuissa kuistia tai pihapöytiä. Joskus teen ruukuista asetelman patiolle. Syksyisin yritän muistaa kaataa veden niistä, nimittäin jos vesi jäätyy, albanialaisille saattaa käydä huonosti.

Mutta entäs keskimmäisessä kuvassa olevat ruukut? Ne tulivat juuri länsi-Afrikasta. Satuin nimittäin olemaan paikalla, kun ne purettiin pakkauksista. Jokainen on oma yksilönsä! Mitkä värit ja muodot! Lukijani, näistä ruukuista voit saada lisätietoa osoitteessa http://www.tensira.com/ . Mielestäni ruukut sopivat mainiosti sisutukseen tuomaan oman autenttisuuden leiman. Ja afrikkalaisesta käsityöstä on tietysti kysymys.

Ylinnä on kuva kesäpaikkani puutarhassa olevasta meksikkolaisesta ruukusta. Itse asiassa niitä on kaksi. Ne ovat katseenvangitsijoina järven rannalla. Kesällä laitan jonkun runsaasti rönsyilevän kukan ruukun sisään. En ole koskaan käyttänyt ruukkua ruoan valmistukseen. Ehkä olen pelännyt ruohikkopaloa!

Pääsiäiskukat

Hei lukijani! Tänään innostuin Plantagenin mainoksesta: tulppaaneja, narsisseja ja helmililjoja edullisesti. Samalla mukaani tarttui perunanarsisseja - ne ovat kiinnostaneet ystäväni pääsiäiskattauksissa jo muutaman vuoden - , suihkupullo - kuinka ne aina käytössäni niin helposti jumiutuvat, enkö osaa kääntää sitä vimpainta oikein - lannoitetta ja neljä pakettia ihania keväisiä lautasliinoja.

Istutin perunanarsissit Villeroy & Bochin keittokulhoon. Luulin voivani istuttaa siihen muitakin hankintojani, mutta se oli turha luulo. Tilaa ei ollutkaan. Helmililjoja laitan kynttilälyhtyyn. Idean sain Kotiliedestä. Sininen hyasintti pilkisti lyhdystä. Lyhdyn luukku oli auki, joten kukka tuntui saavan happea ja valoa hyvin. Ei klaustrofobiaa!

Pääsiäisen jälkeen istutan sipulit maahan. Siis heti kun talvi on taittunut ja kukkapenkki vapautunut roudasta.

Laitoin luomuvehnää kasvamaan vadille. Olen aikoja käyttänyt sitä pääsiäisruohona. Se kasvaa tuuheaksi ja on terveen vihreää. Leikkaan sitä aluksi kasviskeittoihin. Sitten lopulta se päätyy ystäväni kanalaan. Kierrätystä tämäkin.

Pääsiäisestä

Kevätaurinko paistaa. Hurraa! Pääsiäisen värejä pöydällä. Tietysti vielä vähän turhan aikaisin, mutta värit ja niiden luoma tunnelma ovat aina tervetulleita. Uusina tulokkaina kranssi ja pikkuisia lasipupuja: vihreitä, vaaleanpunainen ja kellertävä. En voinut niitä vastustaa Pentikin liikkeessä. Kolme vanhaa lasimunaa sulassa sovussa uusien kanssa. Ruostumattomalla teräsvadilla oikealla keltainen kynttilä. Se on Maria Drockilaa. Sitä tuskin raaskii polttaa. Lisäksi viisivuotiaan pikkupojan ja hänen kummitätinsä yhdessä valamia kynttilöitä. Mitä Pentikin liikkeeseen tulee, siellä on aina kiinnostavia sesonkituotteita. He vain onnistuvat nappaamaann minut koukkuun. Mutta Pariisista Villeroy & Bochin liikkeestä, siitä Madeleinen lähistöllä sijaitsevasta, löytyi keltainen 'petit poulet', pikkukananen. Se tarttui heti mukaan. Olin sellaisen nähnyt ystäväni pöydällä aikaisemmin. Heille se oli tullut liikkeen tehtaan myymälästä. Nyt se on sitten sulassa sovussa muiden tipujen kanssa kodissani.

kahvikupeista, suomalaisista ja muistakin

Kahvikupeista tänään. - Tinakupit Sveitsin ystäviltäni. Sveitsiläinen perhe toi niitä aina käydessään Suomessa. Nyt niitä on puoli tusinaa. Tinakuppeja lusikoineen. Niistä tarjotaan erikoiskahvia vieraille. Perhe oli ihana side Sveitsiin, Geneve-järven rannalle. Kupit muistuttavat yhteisistä hetkistä heidän kodissaan Vevey'ssä, heidän châlet'staan vuoristossa, kevätparsasta, kiireettömistä kesäpäivistä mökillämme mustikanpoimintoineen. Kupit ovat käytössä juhlan aikaan. Sinivalkoisia kuppeja on 12 ja nekin kuuluvat juhlakäyttöön. Uudet hankinnat, siniset ja punaiset -nuoren suomalaisen taiteilijan designia - ovat kuvausrekvisiittaa, sillä ne ovat menossa tyttärelleni Pariisiin ja ystäväni uuteen kotiin samassa kaupungissa. Vahvat värit, hyvä muoto, sadunomaisuus ja jonkinlainen slaavilaisuus kuvioinnissa - pöllö vai huuhkajako se on - kiehtovat minua. Tyttäreni taloudessa ne sulautuvat jo ennestään siellä oleviin saman muotoilijan suunnittelemiin sinisiin ja vaaleisiin mukeihin. Ystäväni taas on todellinen Suomi-fani, siksi uskon espressokuppien häntäkin kiinnostavan. Menen testaamaan sen parin viikon päästä.

Kahvimylly ja muita keittiöesineitä

Jatketaan vielä vanhoilla esineillä ja niiden yhdistämisellä uuteen. Tällä kertaa vanha kahvimylly. Kotiini se tullut vanhemmiltani. Alkuperää en tiedä, mutta jotain ajan patinaa siinä on, jota en voi vastustaa. Käyttöesine menneiltä ajoilta. Sulassa sovussa Camarguen suolapurkin kanssa, Le Saunier de Camargue, Fleur de Sel. Rosée des salins. Purkin kupeessa on poimijan nimi (cueillie par ... - Savoir-Faire Ancestral. Saunier à Aigues-Mortes), Ranskasta saamani ovaali rengas, johon laitan usein oliiveja tarjolle ja Alessin Mr Chin, ehdoton taimeri keittiöpuuhissa. Nämä Plateau apérolla muutaman Ykkösmausteen tuotteen kanssa. Alessin pullonavaaja ja Peaugeot'n pippuri- ja suolamyllyt ikkunalaudalla, hyödyllisiä tarvikkeita nekin. Verhoina Jukka Rintalan tyylitellyt ruusut. Lähimetsikön kuusenoksat pilkistävät ikkunasta. Lumiset puut ovat olleet parasta decoa tänä talvena. On ylellistä ja onnekasta asua metsän kupeessa.

Renginkaappi ja sen tämänhetkinen sisältö

Vanhoista esineistä. Tällä kertaa vanha renginkaappi. No mitäs siitä? Olen hankkinut sen sisustusliikeestä 1980-luvulla. Aluksi se oli mökillä. Sinnehän se sopi hirsiseinää vasten tosi hienosti. Mutta nyt se on kontrastintuojana ja muistutuksena entisajoista kaupunkikodissa.

Mitä aarteita se tällä hetkellä kätkee sisäänsä? Keskihyllyllä kirjoja. Esimerkiksi ehdoton suosikkini, useita kertoja lukemani Alejo Carpentierin Barokkikonsertto, samoin Carlos Fuenteksen Inez, Alber Camus'n L´etranger, Marguerite Duras'n L'amour, George Sandin A Winter in Majorca. Viimeisimpänä hankintana syksyllä 2009 Fnacista Pariisista ostamani Henry Gidelin Coco Chanel, Biographie. Mitä Cocoon tulee, kirjan lisäksi katsoin kolme elokuvaa Cocosta! Voin ehkä hetken hellittää tästä tyyli-ikonista.

DVD-kokoelmassa esimerkiksi Audrey Hepburnin Diamants sur canapé, Vacances romaines ja Guerre et paix sekä Marilynin Some like it hot. Renginkaapin alahyllyllä on muutama helmiäisesine yhdestä Murcian sisustusliikkeestä Espanjasta. Ovessa 'must', pieni taulu, joka piti ostaa Rooman kirpputorilta Trasteverestä pari vuotta sitten. Ei montaakaan euroa mennyt tähän tauluhankintaan! Eikä kova sadekaan häirinnyt torireissuani.

Ylähyllyllä Lorrainen maakunnan symboli. Se muistuttaa hyvästä ranskalaisesta ystävästäni, jonka lapsuudenkoti on Lorrainessa. Avaimessa roikkuu pari tupsua. Niitä en voi vastustaa. Olen lukenut, että Jukka Rintalakin on heikkona niihin.

Pariisin lumo

Nyt takaisin Pariisiin. Olen käynyt siellä jo 1970-luvulta lähtien. Aluksi lähinnä turistina, pakollisia kohteita katsellen: Nôtre Dame, Eiffel-torni, Louvre, Sacré Coeur, Madeleine, Boulognen metsät, siellä Bagatellen puisto, Seinen risteilyt, katukuppilat, tavaratalot, taidenäyttelyitä ja ehdottomasti tunnelmointia ihmisvilinässä milloin Champs Elyséellä tai Saint Germain des Prés'llä. Ensimmäisillä matkoilla sipulikeittoa ja halpaa punaviiniä, voisarvia ja kahvia.

Nykyisin olen piipahtanut välillä junalla, metrolla tai ystävieni autoilla Pariisin ulkopuolelle: Versailles, Marnen laakso, Château de Vaux le Vicomte, Fontainebleau, Saint Denis, La Vallée Village, ostosparatiisi ...

Joka käynnillä olen tutustunut johonkin uuteen kohteeseen milloin se on ollut Shakespeare Company, Gare d'Orsayn museo erityisesti impressionisteineen, Musée du Monde Arabe, Parc Monceaun vieressä oleva Nissim Commondon museo, Beaumarchén tavaratalo Anna Kortelaisen kirjan innoittamana, Les Deux Magots-kahvila, Ranskan Akatemia, silloin oli kyseessä iltatilaisuus kansainvälisen kongressin yhteydessä, Père Lachaisen hautausmaa, missä Marcel Proustin, Edith Piafin, Yves Montandin ja Simone Signoret'n haudat ovat erityisesti kiinnostaneet tai Monparnassella oleva hautausmaa, missä olen halunnut käydä Baudelairen, Man Rayn, Marguirite Duras'n, Sartren ja Beauvoirin haudoilla.

Oman lukunsa muodostaa muotikatu Faubourg Saint Honoré, missä vaeltelen melkein joka kerta. En voi ohittaa tiettyjä liikkeitä, Hermés, Roger Vivier, Savatore Ferragamo esimerkkeinä. Pariisi tarjoaa aina jotain uutta, ennennäkemätöntä, uusia näyttelyitä, uusia museoita (Musée du quai Branly Seinen rannalla).

Tällä hetkellä sinne vetävät erityisesti tyttäreni ja hänen poikaystävänsä sekä Neuillyssä asuva hyvä ystäväni ja Bastillessa ateljeetaan pitävä toinen Pariisin ystäväni. Heidän kauttaan Pariisi on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. En ehkä olekkaan enää pelkkä turisti, sillä olen päässyt kurkistamaan Pariisissa asuvien henkilöiden koteihin ja heidän arkeensa ja juhlaansa.

vanha kappa

Vanha kappa vuodelta 1866, vähän yhdestä kulmasta ajan patinan kovertama, mutta kruununleimat ja kaikki. Se on kuulunut kotini kalustoon vuosia. Välillä sitä on kuljetettu maalle, nyt sillä on paikka kaupunkikodissa. Paikka tosin vaihtuu sisustajan inspiraatioiden mukaan. Mikä funktio sillä oli? - Ei se toimi enää metrisen järjestelmän mukaisena vetomittana, ei peruna-, suola- eikä viljakappana. Tämä sisustaja laittaa siihen leikkokukkia - tietysti sisässä on lasiastia - joskus kuivakukkia, varsinkin ruusuja ja hortensioita. Tällä kertaa siinä on kynttilöitä. Kuinka vahvan menneen ajan tunnun vanha esine tuo. Kapassa on jotain aitoa, autenttista, vähän ajansyömääkin, ei mitään kiiltävää eikä kertakäyttöistä vaan kestävää ja aikaa pelkäämätöntä. Ja kuinka mutkattomasti se sopeutuukaan nykyaikaisenkin sisustuksen väripilkuksi.

Toikan kardinaalilintu

Punainen kardinaalilintu ylpeänä pianon päällä. Kardinaalilintu (Cardinalis cardinalis), kaunisääninen, sirkkujen heimoon kuuluva pohjoisamerikkalainen varpuslintu. Oiva Toikan viimeisin tulokas kotiini. Sain sen lahjaksi anopiltani. Mahtava väripilkku, useimmiten ruokapöydällä Marimekon punaisella Ananas- tai keltapunaisella Dombra-liinalla. Oiva Toikka, Suomen johtavia lasitaiteilijoita. Näin hänen näyttelynsä Galleria Forsblomilla Esplanadilla joitakin aikoja sitten. Hänen uniikkiteoksensa ovat fasinoivia. Käsittämättömiä tavallaan. Miten lasista voi saada syntymään niin uskomattoman fantastisia esineitä?

Olen luetteloinut kaikki kotoani löytyvät Toikan signeeraamat työt, lähinnä linnut ja pöytävalaisimen, sillä Toikan tuotanto on minua aina kiinnostanut. Ehkä senkin takia, että olen käynyt Nuutajärven lasitehtaalla lapsesta saakka. Sieltä haettiin aikoja sitten isovanhempieni lahjat, kun he menivät ystäviensä ja tuttaviensa merkkipäiville, Saara Hopeaa, Kaj Franckia... Jonkun kerran olen nähnyt maestron itsensäkin Nuutajärvellä. Muutama vuosi sitten Toikan lasiteoksia oli esillä Oulussa yhdessä Maija Lavosen ryijyjen ja muiden töiden kanssa. Tekijöitä kumpikin.

arjen iloja

Mikä tunne kun saa jonkun projektin loppuun! Voi puhdistaa pöydän hetkeksi. Paperit sivuun, pois näkyvistä ja kohti uusia haasteita! Vaikkapa sellaisia arjen iloja kuin mankelointia. Mankeloin säännöllisesti Míelellä pyykkimme: lakanat, pöytäliinat, pyyheliinat, t-paidat... Kuinka paksut kylpypyyhkeet, olkoon ne sitten Benettonia tai Marimekkoa, saavat melkein poppanamaisen, sileän pinnan kuuman mankelin läpi pyörittyään. Mikä tunne iholla, kun suihkun jälkeen kuivaa itsensä vastamankeloidulla pyyhkeellä tai pujahtaa petiin, jossa on vastamakeloidut lakanat ja tyynyliina. Lyhyt mankelissa vietetty tuokio on myös kävijälleen hyvin terapeuttinen, sillä siellä voi uppoutua omiin ajatuksiina ja iloita lopputuloksesta. Vanhatkin kuidut ja niiden värit tuntuvat saavan uuden kiillon.