Viuhka

Oli ostettava viuhka. Yksinkertainen, mutta elegantti?

Sakepullo

Maailman johtavin sakepanimo on Gekkeikan. Vaikka suurin osa sakesta valmistetaan nykyaikaisissa olosuhteissa Osakassa, rajoitettu määrä tehdään vielä käsin Meiji-era sakagurassa (sakepanimossa) Fushimissa. Luithan blogistani, että kävimme mahtavassa Fushimi-Inarin temppelissä? Siis samalla seudulla.

Osakan kentältä ostin pullon kotiin. Tietysti maistoin sitä ja muutamaa muutakin merkkiä ennen ostopäätöstäni. Pakkaus on niin japanilainen, niin on etikettikin.

Pienen kupin ostin panemalla kolikkoni laatikkoon erään keramiikkataiteilijan ateljeen ulkopuolella. Kauppa ja ateljee olivat kiinni. Siis 300 jeniä maksuksi. Alle kolme euroa!

Kahden viikon aikana maistoimme sakea kylmänä, jäillä, lämmitettynä ja pullosta huoneenlämpöisenä. Olen sitä maistanut Helsingissä sushiravintolassa vuosia sitten. Pariisissa olen syönyt sushia oluen kanssa. - Nyt pullo odottaa jonkinlaista japanilaistyylistä ateriaa kotikeittiöstäni.

Kioton rautatieasema

Asioimme usein Kioton rautatiesasemalla. Postissa, ostoksilla, junamatkoilla ja taidenäyttelyssä. Läksimme sieltä junalla Inariin ja Naraan. Rakennus on valtava. Sen yhteydessä, alakerrassa, on paljon ruokapaikkoja. Kerran iltapäivällä joimme teet alakerrassa. Paikassa saikin tupakoida. Seuraan kerran olimme entistä tarkempia valitessamme taukopaikkaa.

Suunnatonta, puhumattakaan tavaratalosta, jossa on ainakin kahdeksan kerrosta. Bussimme kotiin, vuokraamaamme taloon, lähtivät monesti aseman edestä. Kioton loman päätteeksi kaksi henkilöä meidän seurueesta otti tältä asemalta luotijunan, shinkansenin, Tokioon, vielä kolmanneksi lomaviikoksi.

Katsottuamme Leonard Foujitan upean taidenäytelyn rakennuksen kuudennessa kerroksessa olevassa museossa näimme katolle johtavat portaat iltavalaistuksessa.

Menimme liukuportailla ylös aseman katolle ihailemaan siellä olevaa puutarhaa ja Kioton maisemia. Kuvassa olevat valot vaihtoivat väriä. Kuin liukuvärjättyjä portaita.

Kuvassa on aseman alakerrassa oleva leegoista tehty juna. Muistan Rockefeller Centerissä, New Yorkissa, nähneeni leegoista tehdyn Ison Omenan Leegoliikkeen edessä.

Alakerran liike.

Tornin punainen valo näkyi kauas vuorten rinteillä oleviin temppeleihin.

Taidenäyttely

Kävimme Kioton Modernin Taiteen Museossa ja sen vastapäätä olevassa The Municipal Museum of Kyotossa, missä oli Takeuch Seihon näyttely. Eläimiä, paljon lintuja, mutta myös villieläimiä.

Modernin Taiteen Museo, jonka ulkoilmakahvilassa joimme teet.

Seihon eläinhahmoja: kissoja, varpusia, leijonia, kettuja ja susia.

Kultainen paviljonki

Kinkakujin kultainen paviljonki on ollut suojeltu kohde vuodesta 1994.

Se on yksi Japanin tunnetuimmista nähtävyyksistä.

Kultaisen paviljongin vieressä on Ryoanji- temppeli. Tämä kiinnostava nähtävyys on The Rock Garden. Siinä on 15 kivilohkareen kokoelma taidokkaasti raidoitetulla, valkoisella hiekalla. Puutarhan yksinkertaisuus ja harmoonisuus liittyvät Zen- meditaatioon. Kun istuin temppelin puisella reunalla, kuulin ranskalaislapsen takanani laskevan kiviä. Kyllä niitä oli 15.

Sajusangendo- temppeli

Tämä temppeli oli viimeinen, jossa kävimme ennen lähtöämme Kiotosta. Mutta ei ollut vähäpätöisin. Alkuperäinen temppeli paloi. Sille uskollinen kopio rakennettiin vuonna 1266. Rakennuksessa on 1001 puista Kannonin (buddhalaisen armon jumalattaren) patsasta.

Näky on kiinnostava ja uskomaton.

Postikortteja japanilaisella paperilla

Muutama postikortti Kiotosta.

Ne vaan ovat niin kauniita. Ei niitä voinut vastustaa.

Narassa, maan ensimmäisessä pääkaupungissa

Matkalla Osakaan tapaamaan kahta japanilaista taiteiljaa pysähdyimme Narassa. Kävelimme parisen kilometriä Naran asemalta maailman suurimpaan puurakennukseen, Todaijin temppeliin. Siellä on Japanin vaikutusvaltaisin ja tärkein Buddha-patsas eli Daibutsu.

Patsas on 17 metriä korkea. Siinä on 437 tonnia pronssia ja 130 tonnia kultaa. Vaikuttava!

Narassa, ja erityisesti Todaiji- temppelin lähistöllä oli paljon kauriita eli shikoja. Niille saattoi ostaa pienen keksipaketin.

Lapset tutustumassa maailmanperintökohteeseen.

Kukkien asetteluun kensanit

Olin keväällä ystäväni kanssa ikebana- kurssilla yhden viikonlopun ajan. Siellä sain idean ostaa Japanista kensanin asetelmien tekemiseen. Muistan, että lapsuuden kodissani oli myös kensan.

Erona on kyllä se, että näissä ostamissani kensaneissa on tosi terävät piikit. Nyt vain luovuus käyttöön.

Vihreätä teetä

Joimme useimmiten aterioilla vihreätä teetä. Olihan sitä tuotava kotiinkin. Kioton keskustan ostoskeskussa olevasta Lupicia- liikkeestä on kuvan teerasia. Pieni, puinen teelusikka taas vanhasta teeliikkeestä samalta alueelta.

Vanha Arabian teekannu sopii kuvaan. Olen erityisesti pitänyt sen kahvan punoksesta. Luonnon materiaalia sekin. Isompi vesikannu meni rikki. Sekin oli Arabian valmistama.

Koru

Kimaltava, pitkä kaulakoru mustan ja tummansinisen neuleen kanssa. Pikkujoulukauteen.

Tämäkin löytyi United Arrows- liikkeestä. Samainen yritys myy myös tyttäreni perheen yrityksen, TENSIRAN, tuotteita Japanissa.

Työkalu puutarhaan

Ostin nämä pienet sakset ruusupensaitteni leikkaukseen. Japanilaiset muotoilevat kovasti pensaitaan ja puitaan. Katsotaan ensi keväänä, miten sakset toimivat.

Osakan kentältä

United Arrows, Osakan kenttä. No niin, sitten uudet käsineet. Olin kadottanut fuksianpunaiset ennen matkalle lähtöäni. Oli hyvä syy etsiä uudet, kahdet, itse asiassa.

Vasemmalla olevat ovat kudosta. Mutta, mitkä tupsut! Vastustamattomat. Nämä käsineet sopivat myös kännykän näppäilyyn, igloves. Ja sitten toiset, nahkaiset, villieläinkuvio, joka sopii kaulaliinaani.

Keramiikkaa Kiotosta

Ennen kuin menimme kulman takana olevaan Kawai Kenjiron kotimuseoon ja ateljeeseen, huomasimme kiinnostavan liikeidean. Liike oli suljettu, mutta sen ulkopuolella olevilta hyllyiltä saattoi valita edullisia astioita. Hinta oli merkitty. Rahat laitettiin seinällä olevaan pieneen, puiseen laatikkoon. Mikä luottamus asiakkaaseen!

Nämä kauniin vihreät astiat ostin. Teemuki, soijakippo ja riisikulho. Puikot sain eräästä antiikkiliikkeestä.

Ruukkuja

Näistä pidän.

Osakan valot

Olimme kaksi päivää Osakassa. Kun palasimme sieltä taas Kiotoon, tunsimme olevamme kotona.

Joulun odotusta.

Lapsia kuljettava bussi

Kengät riisuttiin aina ennen temppeleihin menoa numeroiduille paikoille.

Orkideakauppa

Kukka- ja väriloistoa marraskuun pimeyteen.

Sähköjohdot Kiotossa

Maanjäristysten varalta sähköjohtoja ei ole kaivettu maan alle vaan ne kulkevat ilmassa. Taloja ei myöskään rakenneta vieri viereen. Siltojen rakentamisessa järistyksen otetaan myös huomioon. Koben kaupunki ei ole kaukana. Siellä oli maanjäristys vuonna 1995.

Hattuja ja sandaaleja

Kauniisti patinoituneita hattuja ja sandaaleja. Kaikki luonnon materiaaleista.

Pieniä yksityiskohtia

Japanilaiset osaavat paketoida tuotteen kauniisti.

 Taidetta Kuraman asemalla ja ruukkuja kodin edessä.

Usein nähty kuva.

Häävastaanotto.

Matcha-teetä temppelin vieressä

Teehetki ja vähän makeaa mukaan. Riisiä hyytelössä. Kuvassa näkyvä tee, matcha,  valmistetaan varjossa kasvaneen teepensaan lehdistä, jotka kuivatetaan ja jauhetaan vihreäksi teeksi. Teen pinnalla on kevyttä vaahtoa. Joimme tätä temppelin vieressä olevassa kahvilassa.

Taiteilijaystävämme tapasi kahvilassa tarjoilijan, jolle hän halusi tuoda Pariisista asuvalta sukulaiselta terveiset. Voi sitä tervehdysten määrää.

Temppelin kuistilta oli huikeat näkymät alas Naran kaupunkiin. Voi vain kuvitella, miltä temppeli näyttää illalla, kun valot syttyvät lamppuihin.