nukkumatti ja pasuunakukka

Vielä pari kuvaa, kukista tällä kertaa. Toinen on pasuunakukka, jota olen kastellut ja hoivannut koko talven. Nyt se palkitsee hoitajansa. Tällä hetkellä on kaksi kukkaa auki, ja ainakin viisi nuppua jäljellä. Toinen on nukkumatti, josta olen kirjoittanut jossain aikaisemmassa blogissani. Sillä on hento, vaaleanpunainen kukka ja ainakin kaksi nuppua.

Olen kirjoittanut kasteluohjeet isolle pahvinpalaselle. Uskon, että kukkien hoitajan on näin helppo hoitaa tehtävänsä sillä aikaa, kun olen poissa. Pahvilappu on näyttävästi esillä olohuoneessa. Näin Rigassa, Latviassa, ravintolan ulkoterassin reunassa mahtavat pasuunakukat, jotka antoivat toivotun intimiteettisuojan asiakkaalle.

Vaikka luonto tarjoaa kauneuttaan parhaimmillaan näin juhannuksen aikaan, kaikki, mikä kukkii lisää silmäniloa ja keskikesän tuntua!

Bernadotte-suvusta

Hei,

vielä yksi omakohtainen kokemus, joka liittyy eilisiin kuninkaallisiin häihin ja Bernadotte- sukuun. Olin miettinyt, missä oikein se Bernadotte-suvun museo on, jossa olen muutama vuosi sitten käynyt. No, eilen iltalähetyksessä, missä seurattiin hääjuhlallisuuksien iltaosuutta, suomalainen tv-toimittaja otti yhteyden Pariisiin kirjeenvaihtajaan, Raine Tiessaloon. Toimittaja halusi tietää, miten kruununprinsessa Viktorian ja Danielin häät näkyivät Ranskassa. Vähäseltä näytti kiinnostus. Mutta silloin ratkesi ongelmani. Raine Tiessalo nimittäin mainitsi Bernadotte- suvun museon, joka sijaitsee Paussa. Pau on viehättävä kaupunki Etelä-Ranskassa. Se on lähellä ranskalaisten ystävieni kotia, siksi olen käynyt siellä muutamia kertoja.
Bernadotte- suvun museo on Ruotsin nykyisen hallitsijasuvun kantaisän, marsalkka Jean-Baptiste Jules Bernadotten, syntymäpaikalla aivan Paun keskustassa. Hänet kruunattiin Ruotsin ja Norjan kuninkaaksi vuonna 1818. Museo oli hyvin kodikas. Oli kiinnostavaa saada selville Bernadotte- suvun vaiheita. Nykyisistä Euroopan hallitsijoista Ruotsin, Norjan, Luxembourgin ja Tanskan Bernadottet polveutuvat ranskalaisista esi-isistään.

kuninkaalliset häät ja kengät

Hei,

minun täytyi vielä palata blogiini. Nyt voin paljastaa sen, että kruununprinsessa Viktorian ja kuningatar Silvian kengät olivat Roger Vivierin suunnittelijan Bruno Frissonin käsialaa. Tietysti heille mittatilauksina tehtyinä: värit, materiaalit, lesti. Ja Swarovskin timantit koristeina. Silvian matalahkot kengät näin TV- lähetyksissä, mutten Viktorian, sillä Pär Engsheden suunnitteleman helmenvalkean, kaksinkertaisesta duchesse- silkistä valmistetun hääpuvun helma peitti ne. Hänen kengissään oli korkeat korot.

Katsoin eilen kaikki häälähetykset. Mitä loistoa, kuin sadusta! Danielin isän puhe nuorelle parille ja sulhasen vaimolleen Vikrorialle pitämä puhe saivat kyyneleet valumaan. Oli kiinnostavaa seurata kulkueen etenemistä tutuissa maisemissa. Kukkaloisto huumasi. Kaikki oli niin tarkasti suunniteltu. Puhuttakoon monarkiasta mitä tahansa, häät tarjosivat katsojalle paon arjesta. Ensi viikolla on vielä seurattava lehtien uutisointia.

juhannustervehdys

Hei,

näiden kuvien avulla toivotan sinulle, lukijani, hyvää juhannusta! Onhan siihen nyt vielä viikko, mutta lähden Teksasin kuumuuteen ja sieltä New Yorkiin pariksi viikoksi.
Valkoiset sireenit täydessä kukassa. Jätin niitä maalla kuistin pöydälle kristallimaljakkoon. Pöydällä Fujiwo Ishimoton liina "Venla" ja samanaiheinen tarjotin. Vein tajottimia aikoinani Yhdysvaltoihin lahjaksi. Muuten, mankeloin samaisen japanilaisen tekstiilisuunnittelijan "Ruovikko"- nimiset verhot kahteen huoneeseen kesäverhoiksi. Ishimoto on mielestäni tavoittanut jotain suomalaisuudesta suunnittelemissaan kankaissa, mikä minuun vetoaa.
Rhododendronit (alppiruusut) parhaimmillaan. Yhdeksän pensasta samalla puolen kesäpaikkaamme kukassa. Ei niitä kovin hyvin ole hoidettu, mutta yritetty kuitenkin on. Ainakin lannoittaa. Ne näyttävät viihtyvän männikössä. Tämä kasvupaikka on entistä peltoa. Vaikuttakohan sekin asiaan. Toisella puolen mökkiä kasvavat alppiruusut eivät kuki yhtä runsaasti.

Huomenna on sitten häät. Onhan ne nähtävä. Prinsessa Viktorian puku ja kengät kiinnostavat erityisesti. Entäpä äidin eleganssi, unohtamatta kutsuvieraita? Ja miten säteileviltä nuoret näyttävät?

Hyvää juhannusta!

Alvar Aalto

Hei,

kävin tänään Alvar Aalto -museossa. Edellisen kerran olin siellä tyttäreni kanssa viime elokuussa, kun kartoitimme Aallon töitä. Kävimme esimerkiksi Muuratsalossakin. Sen vierailun kruunasi uinti rannassa.
Tämänkertaiseen käyntiini nyt. Esillä oli valaisimia, joita Valaisintyössä valmistettiin Artekin myyntivalikoimaan vuosina 1953-1975. Joukossa oli monia tuttuja kuten Kultakello ja Mehiläisenpesä. Sitten itselleni oudompia kuten Nauris, Juolukka, Lentävä lautanen ja Käsikranaatti sekä pöytävalaisimet Nuttura ja Ylioppilas. Aalto oli suunnitellut myös koruja, ainakin vaimolleen. Näin Muranon lasia sormuksissa. Lisäksi oli esimerkiksi joitakin tarjottimia.
Museon näyttelyn kierrettyäni söin thai-vihanneskeiton ulkona, ihanan Aurinkopöydän ääressä. Naapuripöydässä oli ranskaa puhuva pariskunta. Blogisti oli unohtanut muistiinpanovälineensä kotiin, mutta ei hätää tarjoilija toi niitäkin minulle.

Itselleni Alvar Aallon lähtemätön vierailukohde on Villa Mairea. Olen ollut siellä muutaman kerran. Se rakennus puhuttelee arkkitehtuurinsa, taiteensa ja sijaintinsa, ympäröivän luontonsa takia. Haluaisin käydä myös Maison Carréssa Pariisin lähettyvillä. Osoitekin on jo muistissa. Eräs pariisilainen aaltofani olisi valmis tulemaan mukaani!

kielot

Suomen kansalliskukasta, kielosta, heti aamutuimaan. On se vaan niin kaunis kukka, että melkein herkistyy niitä nähdessään. Kielot (Convallaria) ovat liljakasvisuku, johon kuuluu vain yksi laji, laajalti pohjoiselle pallonpuoliskolle levinnyt kielo eli lehmänkielo (Convallaria majalis).
Maalla, omalla tontilla, kielot olivat parhaassa kukintavaiheessa. Pohjoisranta ja kovat tuuletko ovat syynä myöhäiseen kukintaan? Muuten, olethan joulun aikaan nähnyt myös joulukukkina myytäviä suurikukkaisia lajikkeita?

Kuvassa kimppu kieloja muutaman lemmikin kanssa. Kimpussa oleva voimakastuoksuinen narsissi oli puutarhan viimeinen tämän kevään kukkija omassa lajissaan.

Alimmaisessa kuvassa upeita Polygonatum-liljakasvisukuun kuuluvia lehtokieloja. Sen lehtihangoissa on muutaman kukan ryhmiä. Kasvin varret ovat tanakat. Kukissa on mieto tuoksu. Ylevännäköisiä kaunottaria. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niitä.

Muistathan, että kielot ovat myrkyllisiä, sillä niissä on glykosideja.

Kimppu kieloja kodin pöydällä tuo arkeen väriä, mutta valitettavasti yöksi joudun maljakon viemään kuistille. No, kukathan vain raikastuvat siellä.

lipstikkakeitto ja lipstikka-merisuolaseos lihaliemen tilalla

Tänään lipstikasta (Levisticum officinale). Virallinen nimi on liperi, rohtoliperi tai englannin kielessä lovage. Ajattele, englanninkielinen nimi tulee sanasta love! Mikähän vaikutus lipstikalla onkaan?

Olen kauan sitten istuttanut lipstikkapensaan maalle. Se on kaunis pensas, ehkä metrin korkuinen. Vähän aikaa sitten istutin toisenkin pensaan vanhojen perinneruusujen väliin. Muuten, ruusut ovat Poppius (punavartinen) ja Staffa (korkea pensas, pienet kerrotut, punertavat kukat, jotka vaalenevat auetessaan). Ehdottomat lempparini. Juhannusruusun perhettä. No, takaisin liperiin! Lipstikan kuivattuja lehtiä olen käyttänyt lähinnä keittoja maustamaan. Joskus ohikulkiessani otan pensaasta tuoreen lehden suuhuni. Maku on voimakas ja väkevä. Käytän niitä joskus myös kukka-asetelmissa, koska lehdet ovat kauniin vihreät ja vahvat.

Toin muutaman lipstikanvarren tullessani maalta kotiin, koska päätin tehdä lipstikkakeittoa seuraavaa ohjetta enemmän tai vähemmän orjallisesti noudattaen:

Lipstikkakeitto:

Tarvitset: ison sipulin, hyvää öljyä, kaksi perunaa, kaksi desilitraa lipstikkasilppua, kasvislientä, vehnäjauhoja ja kermaa. Tietysti mausteita.

Ohjeet: kuori ja pilko iso sipuli. Freesaa sipulisilppu kevyesti öljyssä. Kuori ja raasta kaksi perunaa sekaan. Älä anna palaa! Kuumenna litra kasvislientä ja lisää sipuliperunaseos siihen. Silppua kaksi desilitraa lipstikkaa ja lisää kasvikset nesteeseen. Sekoita kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja kahteen desilitraan kermaa. Vatkaa vehnäjauhokermaseos keittoon. Olethan tarkka tässä kohtaa, ettei jää paakkuja! Sekoita hyvin ja rauhallisesti. Tarkista maku. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Anna kiehua miedolla lämmöllä 45 minuuttia. Lisää pinnalle tuoretta lipsitikkasilppua. Keitä ja lisää mausteita, jos on tarpeen.

Tarjoilu: tarjoa keitto tuoreen leivän kanssa.

Minä paahdoin hapanleipäviipaleet. Olivat hyviä ja rapeita.

Kokeilepa!

Ja vielä tämä lipstikasta. Sikke Sumaria. Unohda lihaliemi. Kuivata lipstikkaa. Hienonna kuivatut lipstikat ja lisää merisuolaa. Vaikkapa suhteessa puolet lipstikkasilppua ja puolet merisuolaa. Säädä reseptiä makusi mukaan jatkossa. Käy esimerkiksi tomaattiviipaleiden päälle tai ruoanvalmistukseen.

alkukesän kukkijat

Hei, muutama näkymä maalta.

Mahtava ilta eilen. Valkoiset sireenit, omenapuut, alppiruusut, kuusamat ja suopursut melkein täydessä kukassa.

No, rikkaruohopuolellakin riitti yrittäjiä. Aika kovaa työtä niiden kanssa tasapainoilu.

Maalla touhutessa se flow- eli virtausilmiö on totta. Aika unohtuu. Sitä vain puuhailee ja puuhailee lintujen laulun säestämänä eikä malta mennä sisätöihin lainkaan. Luonnossa ihmettelyä riittää: sekin vanha selja taas kukassa kallion vieressä, suopursut rannassa. Mistä se rentukkakin nyt on ilmestynyt laiturin viereen? Olen niitä varta vasten istuttanut aikaisemmin, mutta ei niistä näy jälkeäkään. Vanha raparperi kukassa. Tammi, joka on nihkeästi kasvanut pituutta, tuntuu nyt päässeen vauhtiin.

avokadosalaatti

Hei,

valmistin tänään vaihteeksi kaprisperunoita. Olen vähän koukussa niihin. Tosin huomasin, että kapriksen määrää pitää vähän säädellä, ettei tule liian suolaista. Kevätsipuli antaa pirteän lisän. On varmistettava vain, että sipulinippu on tuore. Juju näiden perunoiden valmistuksessa on siinä, että öljy, kaprikset, pippuri ja kevätsipulisilppu pitää sekoittaa kuumiin perunalohkoihin. Silloin kaikki maut imeytyvät perunoihin ja lopputos on maukas.

Lukijani, variaatio teemaan. Tyttäreni vinkki. Valitse huolella kypsä avokado. Kuori se ja poista kivi. Paloitte avokado. Jotta avokado ei tummu, ainakaan niin paljon, purista sitruunan mehua palojen päälle. Lisää pippuria myllystä ja ripaus suolaa. Ja lopuksi kevätsipulia. Sekoita varovasti hämmentäen. Tätä kokeilen huomenna.

Sex and the City

Piti se heti nähdä! Sex and the City. Olihan sitä jo mainostettukin näyttävästi etukäteen. Juoni on ohut, mutta silmänruokaa kyllä riittää. Elokuvan alkuosa on kuvattu New Yorkissa. Sen jälkeen uskoin olevani Marrakechissä, Marokossa. En tosin ole aivan varma, kuvattiinko elokuva siellä. Jotenkin paikat tuntuivat tutuilta, kapeat katetut torit (soukit), joissa olen kierrellyt ja ostanutkin jotain, korvakorut, laukun ... Paikallinen opas mukanani kuten kuvaan kuuluu.

Silmänruokaa oli valkokankaan täydeltä: luksusta, pukuloistoa, kenkiä, hienoja sisustuksia, upeavartaloisia miehiä ja tietysti Carrie, Charlotte, Miranda ja Samantha. Mutta mielestäni Samanthan rooli tuntui menevän jo överiksi. Eikö vähempi riittäisi ja tekisi elokuvan uskottavammaksi?

Mitähän juonenkäänteitä jatkossa keksitäänkään?

Teemoina uskollisuus, rakkaus, ystävyys, suvaitsevaisuus, eri kulttuurien ja uskontojen kohtaaminen. Tosin kyllä ihmettelin käsikirjoittajan/ohjaajan suhtautumista kulttuurienvälisiin kontakteihin ja kohelteluihin. Siis, tänä päivänä!

Ei kylläkään tarvinnut kelloa katsella, aika kului nopeasti.
Värikäs parituntinen, mutta paljon jätti toivomisen varaa.