Pöydällä on Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala auki kohdasta, missä Vänämöinen matkallaan kuulee 'kumeata kuorsausta' . Antero Vipunen siinä makaa sammaleen peitossa kallion jyrkänteen alla. Pihlajan marjat loistavat kirkkaan punaisina, metsä täynnä vihreän eri sävyjä. Väinämöinen ryhtyy kaatamaan Vipusen nenän päällä kasvavaa kuusta. Mitenkäs siinä käykään? Antero Vipunen herää ja nielaisee Väinämöisen mahaansa. Vipunen saa pahoja vatsanväänteitä, mutta Väinämöinen ei - pyynnöistä huolimatta - poistu Vipusen vatsasta ennen kuin Vipunen laulaa hänelle salaiset loitsunsa! Kiristystä! Herkullinen kohtaus - hyvää Kalevalan päivää!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti