Aamutee rooibos vanilla (Lord Nelson), hyvää ja vielä viimeisimmästä Muumisarjan mukista Yöpurjeshdus, niinköhän se nimi oli? Pari leipäviipaletta rucolaa päällä. Carla Bruni taustamusiikkina. Se sopii mielentilaani, on sopinut jo neljän kuukauden ajan aina siitä lähtien kun ostin cd:n Fnacista Pariisin keskustassa. Odotan erityisesti kappaleita le temps perdu ja déranger les pierres... Ne tuntuvat puhuttelevan minua.
Viivähdetään vielä hetki Pariisssa. Fnacista sen verran lisää, että edellisellä matkallani kartutin musiikin lisäksi Moleskinekokelmaani yhdellä punaisella muistivihkolla. Sitä käytän vain piirtämiseen Derwent Watercolour- kynillä, joita on rasiassa 72 kappaletta kahdessa kerroksessa. Kyllä sävyjä riittää harrastelijalle! Ostin ne yhdestä Barcelonan vanhan kaupungin taiteilijatarvikekaupasta. Totta puhuen niitä saa kyllä Suomestakin. Olen aikaisemmat Derwent-kynähankintani tehnyt pikkukaupungista täällä kotisuomessa. Moleskinejä muuten ovat käyttäneet Hemingway, Picasso ja Chatwin. Hemingwayta mietin, kun olin Serengetissä safarilla. Kuvittelin, mitä kirjailija oli esimerkiksi Lake Manyaran rannalla tai Kilimajaron juurella kirjannut muistiin Moleskineensa tulevia novelleja ja romaaneja varten. Entä Picasso, mitä hänen Moleskinensa sisältävät? Taiteilijoiden seurassa on ylevää kulkea vaikka vain muistiinpanovälineiden kautta! Kaikissa meissä piilenee pieni taiteilija?
Kuljetan Moleskinejä mukanani, erityisesti matkoilla. Erisävyiset vihreät ohuet vihkot sopivat muistiinpanojen tekemiseen näppärästi ja ovat käteviä käsilaukussa. Ja sitten ne kaupunkikirjat. Pariiisin kirja on täynnä merkintöjä, pääsylippuja, kassakuitteja (Musée des arts décoratifs, Musée du quai Branly, Buddha-Bar). Karttaan olen tehnyt lukuisia merkintöjä. Uuden hankkiminen on edessä. Perässä tulevat New Yorkin ja Barcelonan moleskinet. Aina voi ainakin unelmoida näkemästään ja kokemastaan. Jos onnea on, toteuttaakin uuden tutkimusmatkan.
