Hyttysverkonkin otin jo käyttöön. Pidän sitä myös kauniina sisustuksellisena juttuna, mutta on sillä tosikäyttöäkin ollut kovina hyttyskesinä. Ostin sen kerran Helsingistä. Toin sen lentokoneessa kotikaupunkiini.
Otetaan tähän samaan blogiin vielä kuriositeettina vanha maitohinkki, mieheni isoisän peruja. Olin anoppini luona kylässä. Tarvitsin maalle vesijohtovettä mukaani, mutta olin unohtanut kanisterini. Anoppini ehdotti keittiön kaapin ylähyllyllä olevaa vanhaa maitohinkkiä. Kolme litraa. Suloinen. Paljon nähnyt ja hyvänä säilynyt. Kansi sulkeutuu tarvittaessa tiiviisti.
Lyhyt lapsuudenmuisto tähän perään. Lapsena laskimme pyllymäetkin Hackmannin ruostumattomasta teräksestä tehdyillä vadeilla. Ei ollut alumiinisiä, vaan teräsastioita, joka kodissa. Vietin nimittäin lapsuuteni Sorsakoskella, Hackmannin tehtaan vieressä. Huomenna lähden yhden tyttäreni kanssa lyhyelle "nostalgiamatkalle" lapsuuteni maisemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti