Kierrätysliina

Kuistilla on pariisilaisen ystäväni antama liina. Sen päällä Leppävirran sisustusliikkestä ostamani koriste. Kuistilla on pariisilaisen ystäväni antama liina. Sen päällä Leppävirran sisustusliikkestä ostamani koriste. Toisella pöydällä samasta liikkeestä ostamani laskostettu pyyhe.

Toinenkin kuva.

Tusamasta liikkeestä laskostettu pyyhe.

Toinenkin kuva.

Osaka-niminen temppeli

 Syksyisen Kioton matkan merkeissä hankin Viherlandiasta pienen Osaka- nimisen, graniittisen lyhdyn puutarhaani.

Iltahämärällä poltan tuikkua lyhdyn sisällä.

Kesätossut rodojen juurella

Ostin jostain halpahallista kahdet kumitossut maalle. Huomaa timantit.

Siinä ne nököttävät yhden alppiruusun juurella, kuuliljan vieressä.

Nämä tossut jalassa käyn uimassakin.

Alppiruusut parhaimmillaan

Seitsemän samanväristä alppiruusua kukkii saunan ja rannan välisellä alueella. Mökin toisella puolen olevat liiilat aloittavat kukintaansa.

Lisää näitä 1990-luvulla istutettuja kaunottaria. Viime vuonna kukinta oli tosi vähäistä. nyt se palkitsee kasvattajansa.

Tänä keväänä olen lannoittanut kukkiani rodolannoitteella säännöllisesti. Olisikohan se syynä komeaan kukintaan?

Aamuaurinko paistaa tähän kohtaan. Aamu-uinnin jälkeen juon kahvini tässä japanilaishenkisessä puutarhassa.

Alue on vanhaa peltoa.

Valkoiset sireenit ja kielot kukassa

Yksi kauneimmista alkukesän hetkistä on, kun valkoiset sireenit ja kielot kukkivat. Nyt on se aika.

Hyttysverkonkin otin jo käyttöön. Pidän sitä myös kauniina sisustuksellisena juttuna, mutta on sillä tosikäyttöäkin ollut kovina hyttyskesinä. Ostin sen kerran Helsingistä. Toin sen lentokoneessa kotikaupunkiini.

Otetaan tähän samaan blogiin vielä kuriositeettina vanha maitohinkki, mieheni isoisän peruja. Olin anoppini luona kylässä. Tarvitsin maalle vesijohtovettä mukaani, mutta olin unohtanut kanisterini. Anoppini ehdotti keittiön kaapin ylähyllyllä olevaa vanhaa maitohinkkiä. Kolme litraa. Suloinen. Paljon nähnyt ja hyvänä säilynyt. Kansi sulkeutuu tarvittaessa tiiviisti.

Lyhyt lapsuudenmuisto tähän perään. Lapsena laskimme pyllymäetkin Hackmannin ruostumattomasta teräksestä tehdyillä vadeilla. Ei ollut alumiinisiä, vaan teräsastioita, joka kodissa.   Vietin nimittäin lapsuuteni Sorsakoskella, Hackmannin tehtaan vieressä. Huomenna lähden yhden tyttäreni kanssa lyhyelle "nostalgiamatkalle" lapsuuteni maisemiin.