Viimeisin hankinta

Andiataa tämäkin. Ja alesta. Katsoin Grace Kellystä elokuvan. Kun sovitin tätä pitsilenkiä, taas Sokoksella, tuntui kuin olisin itsekin entisajan vanhoista elokuvista. Leninki ulottuu polven alapuolelle. Ja, mikä leikkaus. Varmasti ihana tanssiessa! Suorastaan vastustamaton. Kuva kertokoon puolestaan.

PS. Ehkä nyt on parasta keskittyä puutarhaan ja kesään. Olkihattu ja jotain auringolta suojaavaa, vanhempaa mallistoa vaatekaapista. Ja korkeat suojakertoimet.

Andiatan huippua

Ostin tämän pitsileningin Sokoksen alesta, -50 prosenttia, tänä keväänä. Lähtöhinta oli mielestäni korkea, mutta alennettu hinta siedettävä. Aluspuvun päällä on kimalteleva, metallinen verkko. Tätä leninkiä säästän sopivaan tilaisuuteen. Ei ole vielä osunut kohdalle sellaista. Ehkä heinäkuussa, kun menen ystäväperheen tyttären häihin Toulouseen, pukeudun tähän.

Pariisista tämä leninki

Viime keväänä vietin äitienpäivää tyttäreni perheen kanssa Pariisissa. Hankin tämän Antonelle-merkkisen pitsileningin Oopperan takana olevasta liikkeestä. Olen käyttänyt sitä usein. Myös äitienpäiväbrunssilla Bastillessa.

Lohenpunainen, jossa musta satiinivyö.

Viimeisin Creamin pitsipuku

Tämän ostin Sokokselta muutama viikko sitten. Oli -15 prosentin alessa jäsenille. Yllätys, yllätys. Viihdyn tässäkin! Olin se päällä Kansallisteatterissa, tanssimassa, lounaalla, kylässä...

Ja sama puku takaa. Huomaa sydän!

Hurahtunut leninkeihin

Muutaman viime vuoden aikana olen hankkinut pitsimekkoja tiuhaan tahtiin. Pitsi kiinnostaa.
Alla vuonna 2012 ostamani tanskalaisen valmistajan, Creamin, leninki. Endoton. Helmikorut juhlaan.
Tämä leninki oli mukanani ja päälläni jonain päivänä Kioton matkalla viime lokakuussa.

Teen silloin tällöin vaihtokauppoja Pariisissa asuvan tyttäreni kanssa. Hänellä on aivan ensimmäinen Creamin pitsipuku, jossa on alusosa ja päällä pitsimekko. Siitä ei ole tähän hätään kuvaa.

Tätä, mielestäni herkkää, leninkiä olen paljon käyttänyt.

Ankanrintaa ja viikunoita

Sain Pariiisin tuliaisena isohkon palan savustettua ankanrintaa. Etsin googlesta salaattireseptin.

Leikkasin ankan pieniksi kuutioiksi. Puolitin upeat, tuoreet viikunat. Laittoin ne vuokaan. Lisäsin ripauksen sokeria, pippuria ja oliiviöljyä. Kuumensin niitä 200-asteisessa uunissa 5 minuuttia. Kuumensin kuutioidut ankanpalat mikrossa.

Sekoitin uunissa olleet viikunan puolikkaat ja kuumat ankanlihakuutiot vuoassa, johon revin kolmenlaista salaattia. Lisäsin kolme omenaa kuutioituna. Maustoin sitruunan mehulla, raastetulla sitruunan kuorella, suolalla ja pippurilla. Päälle vielä paahdettuja pinjansiemeniä.

Valitettavasti en ottanut kuvaa valmiista salaatista. Olin kai niin keskittynyt vieraisiini ja valmisteluihini. Ankkaa jäi vielä pieni pala. Aioin tehdä uudelleen samanlaisen salaatin. Tosi kiva yhdistelmä: savustettu ankka ja pehmeät viikunat. Viikunoitahan ei kyllä saa aivan mistä tahansa.

Olin yllättynyt, kuinka tuoreita ja hyviä viikunat olivat.

Kasviskeittoa oli aluksi. Tosin sitä ennen kuohuviiniä ja ranskalaista kalkkunamakkaraa samaiselta ystävältä. Ankka ja makkarat olivat pariisilaisesta herkkukaupasta.

Jälkiruokana söimme suomalaisten ystävien tuomaa herkkua. Pinnassa pihlajan silmuja, jotka, usko tai älä, maistuivat mantelilta.

Lopuksi espressoa avec ja vadelmaleivokset.

Kiva ranskalais-suomalainen ateria. Kielinä ranska, englanti ja suomi.

Pariisin tuliaisia

Pariisin tuliaisia kesäpaikan vanhalla pöydällä.

Romanttinen valokuvateline, mutta tällä hetkellä pienet kuvat puuttuvat. Niitä on hankittava pikimmiten.
 Suklaarasia Marquise de Sevigné.
Ja sinisävyinen toile de Jouy- aiheinen muistikirja. Toile de Jouy- kankaat ja -tapetit ovat hyvin ranskalaisia. Kauniita maisemia. Mies soittamassa huilua rakastetulleen, lintuja, linnoja... Niitä valmistetaan useissa väreissä. Sisustuksen ammattilaiset ja harrastajat kyllä ne tuntevat, sillä ne ovat heille 'must'.

Omenapuun oksissa kukkia

Yli kolmekymmentä vuotta vanhasta omenapuusta otetetuista oksista avautui tällaisia kaunottaria. Tämän omenapuun omenat eivät ole koskaan houkutelleet syömään. Naapurin Even hevosille olen niitâ vienyt. Mutta kukat!

Kukat sattuivat avautumaan juuri, kun pitkäikainen ystävättäreni Pariisista tuli viikoksi Suomeen.