musta, hyvälaatuinen toppi ja mokkajakku

Huomasin paikallislehdestä ilmoituksen Luhdan outletistä. Kiirehdin suunnattoman halliin, joka oli melko täynnä ihmisiä heti lauantaiaamusta. Kirkuvia lapsukaisia ja naisystäviään enemmän tai vähemmän kiinnostuneina seuraavia miehiä. Kassajonot huikeat, mutta, yllätys yllätys, ne vetivät hyvin. Tyttäreni oli edellisenä päivänä löytänyt minulle ihanan mustan Your Facen topin. Frillaa olkapäissä (10 e) ja Ril'sin jakun (25 e). Istuivat mainiosti päälläni. Itse ostin kuvassa näkyvän bigL:n mokkajakun, joka sopi hyvin Tod'sin nilkkureihin ja laukkuun. Kakkoslaadusta on tietysti tässä hintahaarukassa kyse. Huom. hinta oli 15 e! En huomannut virheitä, niin sokeaksi kävin! Vanha Kenzon silkkihuivi kaulaan.

Illalla läksin katsomaan Aki Kaurismäen elokuvan Le Havre. Kuinka kauniilta hän saa tutun sataman näyttämään iltavaloissa. Hänen käsittelemänsä teemat, siirtolaisuus ja maahanmuutto, ovat ajankohtaiset. Kiinnostavat henkilöt näyttelijöinä. Suomesta Elina Salo ja tietysti Kati Outinen. Hyvä musiikki. - Kyllä kannatti.

muoti

Olin kalakaupassa. Siinä asioidessani olin aikaisemmin saanut tähän mennessä ensimmäiset parkkisakkoni. Kiiruhdin kohti autoani, mutta kuinkas kävikään?Ylitin kadun ja vastapäisen silmälasiliikkeen ovessa näin ilmoituksen: Aurinkolasit 10 euroa. Ei voi olla todellista! Näin olen kuullut nuorten sanovan. Menin sisään ja ostin kymmenellä eurolla Anna Suin aurinkolasit. Myyjä sanoi, että alkuperäinen hinta oli 285 euroa! Pidin niitä päässäni koko iltapäivän. Tummat pilvet eivät minua häirinneet.

Nimi Anna Sui raksutti heti päässäni. Kävin hänen liikkeessään SoHossa, New Yorkissa viime kesänä (2010). Tyttäreni oli muutama vuosi sitten tuonut Aasian matkaltaan tuliaisina kuvassa näkyvän peilin ja pieniä paperilappusia (oil control papers), joilla voi pyyhkiä kasvoja. Anna Sui on varteenotettava pukusuunnittelija, joka on syntynyt 1964. Nyt odottelen aurinkoisia syyspäiviä.

kasvojen ehostus ja vähän muutakin

Olen käyttänut Chanelin aurinkopuuteria kauan. Nyt voisi vaihteeksi kokeilla persinkanväristä puuteria, (Poudre universelle compacte, 50 Pêche). Olen kesän aikana ostanut kaksi huulipunaa. Toinen on Elizabeth Ardenin (Perfect Tulip 25) ja toinen Estée Lauderin (16 Candy). Jäkimmäinen maksoi peräti 10 euroa, kun liike oli lopettamassa sarjan myyntiä. Kynsilakkaan en myöskään sijoittanut liikaa. Se on Mavalaa (55 Dakar).

Kasvoihini laitan nykyään sekä Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream'iä (Intensive Daily Moisturizer) ja Perpetual Moisture 24 Cream.

Käsivoiteena käytän useimmitan L'Occitanen karitevoita sisältävää rasvaa. Ostan sitä kentiltä ja Pariisista, jossa käyn sitä eri liikkeissä kokeilemassa. Välillä kypsyn sen tuoksuun. Sitten siirryn taas apteekkivoiteisiin.

Näillä mennään tällä hetkellä.

Lisää hempeämpiä värejä, vaikka syksy on tulossa.

Luin päivälehdestä, että venäläiset naiset pukeutuvat paljon naisellisemmin kuin me suomalaiset. No, tästä suivaantuneena kävin eilen ostamassa uuden aamutakin, frillaa helmassa, hihansuissa, kauluksen ja hupun reunoissa. Ohutta, korkealaatuista puuvillafroteeta. Aamutakkiin sopiva puuvillainen yöpaita maksoi 29 euroa. Jäljelle jäänyt koko. Vaaleata pinkkiä. Vaude!

kahvi- ja teehetkiin

Tyttäreni toi Berliinistä uuden Bodum pressopannun. Siinä on lasiastia. Muoviosat ovat liilanväriset. Pannussa on kätevä kaatonokka. Kokeilimme sitä Rooibosin Aavikkokerman tekemiseen eilen illalla, kun tuntui vähän viileältä. Annoimme punapensasteen lehtien hautua riittävän kauan.

Pressopannun kupeessa on englanniksi ja ranskaksi tarkat ohjeet ja varoitukset pannun käytöstä. Kahvin keittämiseen pannu sopii tietysti myöskin, mutta siihenhän meillä on Nespresson makean punainen keitin maidonvaahdottajineen. Espressolla aamu lähtee käyntiin. Toin elokuussa uuden satsin kapseleita. Ovat onneksi kevyttä tuotavaa.

Ehkäpä teenjuonti korvaa vähän kahvin määrää jatkossa Bodumin ansiosta.

Aallon arkkitehtuuria Ranskassa

Maison Carrén omistajat olivat varakkaita taidevaikuttajia Ranskassa. Valtaisassa talossa järjestettiin taidenäyttelyitä juhlia. Talossa oli neljästä kuuteen palvelijaa. Näin valokuvia, joissa myös presidentti Kekkonen puolisoineen oli vieraana. Puutarhassa oli pöytiä, joissa hyvin pukeutuneet vieraat aterioivat ja seurustelivat.

Ihastelin talon sijaintia korkealla kukkulalla, josta oli ollut perheen siellä asuessa näkymä ranskalaisen talouspoliitikon Jean Monnet's kotiin. Nyt puut olivat kasvaneet ja peittäneet näkyvyyden. Talon kaikki yksityiskohdat tuntuivat tarkoin harkituilta ja juuri tähän taloon suunnitelluilta, esimerkiksi ruokasalin yläpuolella olevat valaisimet, jotka valaisivat sekä pöytää että myös seinillä olevia taideteoksia, sälekaihtimet kirjastossa, kylpyhuoneet, uima-allas ulkona... Rouva Carré'n makuuhuoneessa oli silkkikupuiset valaisimet.

Opastetun kierroksen jälkeen viipyilimme jonkin aikaa ulkona ja keskustelimme näkemästämme. Jotenkin talo tuntui vähän hyljätyltä. Sen kohtalostahan oli keskusteltu kovasti, mutta nyt asia on järjestyksessä. Hyvä niin.

Vain yksi elävä kukka, pioni, tietysti Aalto-maljakossa olohuoneessa. Vertasin näkemääni mielessäni Villa Maireaan, joka on aina siellä käydessäni tuntunut kotoisalta. Onhan se pienempi ja tietääkseni suvun jäseniä asuu siellä, ainakin lomakausina.

Jos matkasi osuu Pariisiin, etsi tiedot siitä, kuinka taloon pääsee tutustumaan. Ystäväni sattui asumaan lähellä.

Kotiin tultuani kiirehdin Aalto museoon hankkimaan Villa Mairean kirjan. Lähetin sen kiitokseksi. Ystäväni ei ole siellä käynyt.

Pariisissa sattui mielenkiintoinen tapaus. Söimme toisen ystäväni kanssa katukahvilassa lounasta vierailtuamme Musée Cognacq-Jay'ssä, Marais'ssa. Pöytäämme tuli meidän jälkeemme kolme australialaista, jotka olivat olleet tutustumassa Aallon arkkitehtuuriin Jyväskylässä! Kerroin heille, mitä minä olin nähnyt Ranskassa!

taidekoti Ranskassa

Pariisin ulkopuolella asuva ystäväni halusi esitellä kotinsa kolmessa vaiheessa. Ensin tutustuimme puutarhaan. Sitten talon alakertaan. Ja lopulta yläkertaan.
Tätä kierrosta seurasi lounas.

Tässä blogissa kuvia sisältä. Kaunista. Art decoa. Ja entäpä ruukut ja pullot kylpyhuoneessa. Iso ruukku on ystäväni suvun perintöä. Siinä on säilytetty suolattua lihaa. Siis lihatiinu! Ihastuin myös jakkaraan.

Pulloja, ruukkuja, huonekaluja, tauluja ja valaisimia - niitä hän on keräillyt vuosia. Niitä oli myös keittiön kaapeissa ja kaappien päällä.

Yläkerrassa oli kirjasto ja vierashuone. Kirjastossa, hiukan lattiatason yläpuolella, oli hänen akaasialankuista tekemänsä
taso, jolla oli japanilaisia taidelasiesineitä kauniine, puisine rasioineen.

Aallon tulipunainen (flaming red), pieni maljakko uppoutui takan päälle kuin kotiinsa. Ei hänelle voinut ajatella tuliaisena muuta kuin Aaltoa. Suomessa hän oli jo muutama vuosi sitten tutustunut tärkeimpiin Aallon suunnittelemiin rakennuksiin, tosin lähinnä Keski-Suomessa.

Niin, opas odotteli meitä Alvar Aallon suunittelemassa Maison Carré'ssa hetken päästä. Olimme suunnitelleet sinne menoa jo muutaman vuoden. Nyt se onnistui. Minkä maiseman läpi sinne ajelimmekaan! Maison Carré on Versailles'n ja Chartres'n välillä Rambouillet'n metsän tuntumassa.

puutarhan lumoa

Joitakin kuvia ystäväni puutarhasta Pariisin ulkopuolella. Hän on tuonut paljon kasveja esimerkiksi Japanista.

Katoimme kevyen lounaan puutarhaan. Isäntäni arka kissa kierteli ympärillämme.

silkin pesuvinkki

Kun elokuussa menin ystäväni kanssa katsomaan venäläissyntyisen kuvanveistäjä Zadkinen taidetta hänen kotimuseoonsa Luxembourgin puiston kupeessa (rue d'Assas), puikahdimme matkalla saippuakauppaan. Kaupassa oli muutakin peseytymiseen liittyvää, sieniä, öljyjä... Ja tietysti saippuoita, esimerkiksi oliiviöljysaippuoita, joissa on anis patchoulia, mustaa jasmiinia tai laventelia. Laventelisaippuan olin jo antanut pois. Kauniit paketit houkuttelivat ostamaan. Kyllä niitä tarttuikin tuliaisiksi mukaan.

Suomen Ellessä oli kuva Marseille- saippuasta ja alla kaunis silkihuivi, jonka pesuun sitä suositeltiin. Itse olen pesettänyt arvokkaat silkkihuivini pesulassa, mutta muuuhun hienopesuun tämä saippua on ollut oivallinen. Maalle ostin, kun muuta en löytänyt, Le Chat Blanc (valkoinen kissa), valkoista Marseille-saippuaa. En ollut aikaisemmin nähnyt sitä valkoisena.

muoti ja tyyli

Ei mennyt hukkaan käyntini kotikaupunkini pääkirjastossa. Blogin kirjoittajana ammensin taas uutta ja kiinnostavaa. Teema liittyy vanhaan tuttuun. Ylinnä kuva kesäisestä Ranskan Ellestä. Siinä Inés de la Fressange on kuvattuna Tensiran patjalla. Tensira on tyttäreni ja hänen miehensä yritys. Lehdessä oli useita kuvia tästä entisestä huippumallista ja hänen kahdesta tyttärestään. Vaatteet oivat viime kesän kuuminta muotia.

Seuraavassa kuvassa Inés de la Fressangen kirjat La Parisienne ja sama käännettynä englanniksi Parisian Chic. Itselläni on tekijän omistuskirjoituksin varustettuna ranskankielinen laitos. Sain sen jouluahjaksi vävyltäni. Toiselle tyttärelleni ja hänen ystävättärelleen toin elokuussa Pariisista Inés'in omistuskirjoituksin ja vieläpä pienin piirroksin varustetut englanninkieliset laitokset. Kirjat ovat olleet suunnaton menestys Ranskassa, myyntilistojen kärjessä. Tyyli ja mistä se syntyy kiinnostavat.

Tuoreimmasta Suomen Elle-lehdestä löytyi artikkeli Inés de la Fressangesta tyyli-ikonit - sivulta. Kuvassa on hänen kirjansa, La Parisienne. Kirjassaan Inés antaa käytännön vinkkejä siitä, mistä tyyli syntyy. Ja, myös siitä, mitä kannatta välttää esimerkiksi pukeutumisessa, korujen käytössä tai meikkaamisessa, ettei mene yli. Hotelleja, ravintoloita, kahviloita, vaate- ja sisustusliikkeitä, museoita, ym. - niistäkin kirjassa on tietoa. Olen aika paljon ammentanut vinkkejä hänen kirjastaan, tietysti muiden Pariisin opaskirjojen ohella. Esimerkiksi elokuussa kävin ensimmäistä kertaa Cognacq-Jay- museossa, rue Elzévirillä. Pariskunta perusti La Samaritaine- tavaratalon aikoinaan. Se ei tosin ole ollut auki vuosiin. Mutta he keräsivät arvokkaan taidekokoelman, johon tutustuin tällä kertaa. Kävin myös pienessä kotimuseossa, Maison de Balzac'issa, missä tämä tuottelias ranskalainen kirjailija asui taloudenhoitajansa nimen alla, suojassa velkojiltaan.

Takaisin Inés'iin. Olen hänet kerran tavannut! Nykyään hän toimii Roger Vivierin taiteellisena johtajana pääsunnittelijan, Bruno Frisonin, ohella. Tuntuu, että hän on kestososikki. Niin paljon olen hänestä lukenut, vieläpä Suomessa.

ruoka, sienet

Mikä sienikesä lopultakin! Kanttarelleja, mustia torvisieniä, puhtaita haaparouskuja, lampaankääpiä ... Löytämäni herkkutatit olivat jo ohi.
Tein kanttarellikeiton vierailleni alkuruoaksi. Reseptin sain Helsingin kauppatorin myyjältä, kun olin lähdössä Pariisiin. En mielestäni nuukaillut kanttarelleissa. Kuudelle hengelle käytin niitä yli litran. Kuivatin ne pannulla ensin. Sitten pannulle öljyä ja siihen pilkotut sienet ja suuri punasipuli silppuna. Kuullotuksen jälkeen keitin noin litran kasvislientä. Keitin sienisipulisilppua siinä puolisen tuntia. Sitten ajoin seoksen Bamixilla. Ole siinä varovainen, ettei mene överiksi! Sekoitin runsaasti persiljasilppua öljyyn. Ajoin seoksen Bamixilla. Tämän sekoitin liemeen. Kuullotin vielä muutaman kanttarellin keiton pinnalle. Lopuksi vatkasin (sillä samaisella Bamixilla) muutaman desilitran rasvatonta maitoa sekaan. Sitten tarkistin maun ja lisäsin pinnalle persiljasilppua.

Paahdettua hapanleipää kaveriksi. Ei hassumpaa!

Ja mitkä kukat! Sain ne tuliaisina.

Pariisi

Olin kuullut kaupasta Nature ja Découvertes rue Rivolin varrella, Louvren museon alla (maanalainen siellä). Olin toki ollut siellä muutamassa muussa kaupassa, esimerkiksi L' Occitane'ssa, käsivoidetta etsimässä, kirjakaupassa, kahvilassa.

Odotin kahvilassa, että Nature ja Découvertes-liikkeen avautumista klo 10. Ostin perhossähkövalosarjan. Ihania perhosia! Ja sitten myös led-valon, joka vaihtaa valoa punaisesta vihreään ja siniseen. Nytkin, kun olen maalla ja valmistan vierailleni ruokia huomiseksi, valot palavat kirkkaina. Luin ostosteni paketeista, että liike on myynyt tuotteitaan noin 15 vuotta ja saanut 7 miljoonaan euroa ympäristömme tilan ylläpitämiseen. Olin onnellinen, että omalta osaltani tein pienen hyvän teon!

Pariisi

Rue Rivoli ja Hotelli Regina. Mutta miksi juuri tämä hotelli?Muutama vuosi sitten vietin pitkän viikonlopun Reginassa, sviitissä! Olin matkalla Toulouseen ja sieltä lähelle Pyreneitä.

Käyn hotellissa silloin tällöin. Kysyn kuitenkin aina portierilta luvan. Selitän saman tarinan joka kerta. Ja aina se toimii. Aula on viehättävä, vanha ja kaunis sisustus. Huoneet olivat upeat.

Keväällä kerroin Jeanne d'Arcista. Olin silloin Somme-joen laaksossa. Hotelli Reginan edessä on kullattu J. d'Arcin patsas. Hän on hevosen selässä. Kuuluisa historian henkilö. Rohkea nainen.

Pariisi

Asuin Neuilly'ssä, joten metrolinja 1 La Défense'ista kohti Vincennes'n linnaa ja puistoa toi sopivasti Champs Elyséen yläpäähän. Ja pienen kävelyn jälkeen päätin käpäistä Louis Vuittonilla. Näyteikunat olivat näyttävät, tietysti. Minä ja muutama japanilainen turisti kuvaasimme samoja ikkunoita. Kiertelin sisällä. Olin jo ennen lentoani käynyt Vuittonilla Helsingissä. Käyn sielläkin jokaisella Helsingin matkallani. Haluan vain nähdä, missä mennään, ei muuta.

Erityisesti laukut kiinnostavat. Ovimies tervehtii aina kohteliaasti!