ruoka

Kesäiselle lounaalle valmistin Pirkan reseptiä mukaellen salaatin, joka oli hyvin kevyt ja raikas. Asettelin salaattipedille erilaisten salaattien lehtiä - rucolaa, jne. - joiden päälle pirskotin salaatinkastiketta (oliiviöljyä, viinietikkaa, suolaa ja pippuria myllystä). Sitten lisäsin cantaloupen, leipäjuuston ja kurkun paloja. Pinnalle asettelin, ikään kuin keoksi, tuoreita mansikoita ja puutarhavadelmia. Lakatkin kävisivät, mutta niitä ei ollut. Eräs vieraani ehdotti, että lisäämme vielä tosi ohuita punasipulirenkaita. Ja niin teimme. Huom. valkosipulikin kävisi.

Toinen salaatti, tosin hyvin pienimuotoinen, johon sain idean samaisesta Pirkka-lehtisestä, nautittiin ennen pääruokaa. Värkkäsin kasvisnyyttejä. Näin helteiden aikaan pilkoin varjoisassa paikassa porkkanoita, kurkkua, paprikaa, ruohosipulia ja oreganoa, tietysti tuoretta sekin. Leikkasin ohuen ohuita tikkuja, jotka käärin rapean salaatinlehden sisään, siis kääröiksi, joiden päistä kasvis- ja yrttitikut pilkistivät. Jokainen vieras sai eteensä pienen kipon, jossa oli dippikastike. Kastikkeessa oli yksi osa öljyä, kaksi osaa makeaa chili-kastiketta, sitruunan mehua, pippuria ja suolaa maun mukaan. Kääröjä kastettiin dippikastikkeeseen. Cruditées parhaimmillaan! Ei hassumpi.

Tässä välissä pääruokana oli juuri maasta kaivettuja uusia perunoita ja karitsanpaistia. Söimme kaikki ensimmäistä kertaa näin tuoreita uusia perunoita. Sain ne tuliaisena mökkinaapureilta. Tervetullut tuliainen. Luin Hesarista, että uuden perunan ketju olisi parhaimmillaan noin 20 minuuttia. No, kyllä tämäkin ylittyi toisen vuorokauden puolelle! Karitsaa olin kokeillut jo juhannuksena.

Jälkiruokana vanhalla, mutta toimivalla, Bamixilla soseutettuja mansikoita ja mangoa, johon lisäsin jäätelöä. Pinnalle sitruunamelissaa, tuoreita mansikoita ja hyppysellinen fariinisokeria. Vanha bravuurini. Se seuraa maallekin, koska nyt maalla on pieni pakastin. Voi tuoda jäätelöä kauppareissulla. Matkaa kauppaan on 15 km.

Pienistä tinakupeista vahvaa kahvia ja pieni mansikkaleivos.

Juomat olivat sitten oma juttunsa: Saint-Maurice- samppanjaa aterian aluksi pienten suolapalojen kanssa, Rosso Passo- punaviini lihan kanssa, Pink (Australian Sparkling Rosé) jäätelön kanssa ja Hennessy sitten, kun kahviin päästiin. Kuplavesi ehdottomana seuralaisena läpi aterian.

Hassin EK 4 antoi musiikillisen lisävärin. Naapurimökeillä oli paljon nuoria ja heidän musiikkivalintansa täyttivät tienoon. Tyynen järven pintaa pitkin äänet kuuluvat. Edellisen illan ja yön volyymeistä hiukan hermostuneena olin toivonut, että nuoret nukkuisivat myöhään. No, klo 14 asti oli hiljaista, mutta sitten musiikki pamahti päälle. Olisimme voineet laulaa mukana niitä kappaleita, joita tunnistimme, esim. Final Count Down ym., mutta kyllä volyymi nyt oli kohtuullinen. Toinen hiljainen toiveeni oli, ettei ukkonen katkaisisi sähköä. Mitenkähän perunoilleni ja muille kokkauksilleni olisi silloin käynyt? Edellisenä päivänä paistamiani muikkujako olisimme syöneet? Ei hätää, ilma oli mitä ihanin. Kevyt tuuli puhalsi kuistillamme.

Lounas alkoi klo 13 ja ystävieni taksi tuli klo 19. Kesäinen kevyt tunnelma!

muoti

Aleaika. En voinut olla kokeilematta melkein yltiöromanttista yhdistelmää: alushame (!), oikeastaan aluspuku, ja sen päälle yhteen sopiva pitsipuku. Tosi naisellinen kokonaisuus. Pitsiä, kauniisti yhdisteltynä. Oliko syynä ostokseeni tämä hieno kesä? Olin tosin katsellut näitä tanskalaisen Creamin luomuksia pitkin kevättä. Nyt oli 40-prosentin alennus ja kiinni veti. Sitä paitsi myyjä oli mitä avuliain. Ostopaikka oli Vitikkalan kartano Jämsässä, kesäkaupungissani. Tunsin itseni taas kuin uudesti kuoriutuneeksi. Sopivat kengät ja laukku ovat kotona.

Värit vähän nudea ja liilahtavaa.

PS. Taustalla ainut huutokauppalöytö, sohva. Teetätin siihen sopivat tyynyt.

muoti

Taas tauon jälkeen täällä. Tähän väliin mahtuu Pori Jazz ja SuomiAreena- tapahtumia. Oli hyvin voimaannuttavaa kuunnella keskusteluja SuomiAreenalla, tavata julkkiksia, kuulla hyvää musiikkia ja yöpyä kummityttären perheessä Porin keskustassa, josta oli vain muutaman minuutin matka eri tilaisuuksiin.

No, tämän blogin teemaan sitten! Olen menossa elokuussa häihin, jotka vietetään Pariisin ulkopuolella, Cerny'ssä. Lennot on jo varattu. Suorista lennoista on kysymys. En enää varaa lentoa Pariisiin, jossa on vaihtoja. Siis, jos ei ole pakko! Sitä paitsi Blue1:lla on kohtuuulliset hinnat, vaikka olinkin viivytellyt varaustani tähän saakka. Häät ovat tyttäreni ranskalaisen vaihto-oppilasperheen 'sisaren' häät. Kuulin, että polttariseurue liikkui Champs Elyséellä Pariisissa. Seurue oli pukeutuneina sairaanhoitajiksi, hoitajia he ovatkin! He kuuntelivat kadulla mm. ohikulkijoiden hengitystä jne!

Keltainen silkkipukuni on kolmisen vuotta vanha. Silkin ostin Oulun Silkki -Idasta. Siihen kuuluu lisäksi raakasilkkinen jakku ja ohut silkkitoppi. Jakkua tuskin tarvitsen Pariisin seuduilla elokuussa. Yläosa tuntuu nyt hyvältä, kun olen vähän ruskettunut. Kaulakoru on makean veden helmistä. Väri on natsattu tähän asuun. Vielä Silkki-Idasta. Ostin sieltä muutaman muunkin kankaan. Liike tunnettiin hyvästä laadustaan.

Ja sen verran olen seuraillut kuninkaallisia häitä, että hiuskoriste piti hankkia, nyt jos koskaan! Entinen, Galeries Lafaytte'stä ostamani musta koriste ei käynyt. Tähän uuteen laitteeseen vaihdettiin mustan ruusun tilalle keltainen, iso ruusu. Hintaa tuli 4o euroa. Ei paha. Tosi näyttävä, kunhan tyttäreni tilaama kampaaja saa hiukseni kuntoon hiuskoristeen tyyliin sopiviksi. Kampaaja on Cerny'ssä, paikan päällä, hotellini tuntumassa. Kengät ovat Roger Vivierin ja laukku kierrätyslaukku. Siinä näyttää olevan Lancômen logo, kukkanen! Ruusu sekin!

Häihin on kutsuttu non 130 vierasta. Tunnen perheen ja joitakin heidän sukulaisiaan ja ystäviään, sillä tutustuin heihin, kun tyttäreni asui perheessä. Myöhemmin olemme vierailleet toistemme luona useita kertoja. Odotan juhlia. Mutta nautitaan ensin Suomen suvesta.

Ps. En malttanut olla liittämättä ihanan vihreää gladiolusta kuvaan. Mummoni kasvatti gladioluksia. Muistan, että jouduimme veljeni kanssa käärimään niitä hesareihin yöpakkasten pelossa. Keskikesälläkin.

mökki valmiina juhliin

Järjestin pienimuotoisen vastaanoton kesäpaikassani, kun nuorin tyttäreni vihittiin Pariisissa 2.7.2001. Aloitimme Lansonilla. Suolaisia suupaloja (hapanleipää ja sienisalaattia, jossa rosépippuria, Heimon lohta ja tilliä, mustaherukkasilliä ja punasipulirenkaita, kylmäsavuhärkää, oliiveja ja kirsikkatomaatteja). Makeina Elosen mansikkaleivoksin paloja. Samppanjasta siirryimme ranskalaiseen Chevalier- kuohuviiniin, brut. Pitihän senkin olla ranskalaista.

Kamerani alkoi oikkuilla, vai lieneekö vika kuvan ottajassa?

Juhlat sujuivat mahtavassa kuumuudessa. Jälkiruokana tarjosin Valion rahkaa ja jäätelöä. Sekaan lohkoin runsaasti Padasjoen mansikoita. Sain niitä tuliaisina. Yllätys, yllätys, jäätelö suli hetkessä. En hoksannut lisätä sitä pakasteesta.

Vihkipari siirtyi lounaan jälkeen - illemmalla - ystävineen piknikille lempipaikkaansa, kotinsa lähistölle, Seinen rannalle. Alustoina olivat heidän yrityksensä, Tensiran, kankaat!

kesänäyttely

Kävin tänään Osmo Rauhalan näyttelyssä Kuhmoisten Riihigalleriassa. Paikka on noin 19km Kuhmoisista Päijälässä. Esillä on Osmo Rauhalan tekemiä maalauksia Tyrvään kirkkoon.

Tietysti ne pitäisi nähdä aidossa ympäristössä, mutta kun ei nyt ole mahdollista mennä Tyrvään kirkkoon, niin keväällä televisiossa esitetyn dokumentin lisäksi näyttelystä sai konkreettisen kuvan kirkkomaalausten yksityiskohdista, tämän taiteilijan töiden osalta. Kuutti Lavonenhan oli se toinen taiteilija.

Riihigalleria koostuu useasta riihestä, jotka taiteilija Suojoki on siirrättänyt paikalle. Ja katsopa mikä paikka. Koski solisee vieressä. Joen toisella puolella taiteilija asui aikanaan.

ruusuja kukassa

Ylhäällä lahjaksi saamani Clair Renaissance odottaa istuttamista. Mistähän löytyisi suotuisa paikka mahtavalle ruusulle? Se on lahja juuri vihityn tyttäreni kummeilta. Pitäisi olla erityisen tarkka paikan valinnassa ja hoidossa., etenkin ruusun talvisuojauksessa. Haasteita...

Seuraavana vuonna 1986 puutarhaani siirretty Mustialanruusu ('Minette'), maatiaisruusu parhaimmillaan, jos sää sen sallii. Ruusu ei pidä liiasta sateesta. Sateisina kesinä sen nuput voivat homehtua. Netissä käydään keskustelua sen oikuttelevasta kukinnasta. Nyt näyttää nuppuja olevan mukavasti. Siis näin poudalla. Katsotaan, miten sää muuttuu ja kukinta edistyy.

Alinna Teresanruusu ('Thérèse Bugnet'), joka on kukkinut puutarhassani vuodesta 1996. Tämä ruusu muistuttaa minua aina pitkäaikaisesta etelä-afrikkalaisesta ystävästäni, Theresasta eli Tessasta, joka nykyään asuu Australiassa. Toivottavasti tapaamme elokuussa, kun hän tulee Suomeen.