naamiot ja Venetsian karnevaalit

Keskisuomalaisen (20.2.2011) artikkeli Kasvot piiloon naamion taakse innoitti minut avaamaan tietokoneeni ja kirjoittamaan blogin naamioista ja Venetsiasta. Venetsian karnevaalien avajaiset olivat jo viime viikonloppuna. Tänä vuonna karnevaalit järjestetään 26.2. - 8.3.

Yli tuhat vuotta vanha karnevaaliperinne hiipui kahteen otteeseen, Napoleonin ja Benito Mussolinin aikaan. Perinteisten venetsialaisnaamioiden valmistustaitokin oli vähällä kadota. Onneksi niin ei käynyt. Artikkelin mukaan perinteinen naamio eli bauta tehdään kostutetusta paperista ja maalataan käsin. Se on kevyt ja kasvoja myötäilevä. Naamio ulottuu nykyään vain otsalta nenään, jolloin voi syödä ja juoda ongelmitta.

Yläkuvassa näkyvät naamiot ostin Pyhän Markuksen torilta eli Piazza San Marcolta Venetsiasta. Ne on tehty kipsistä. Ne ovat matkamuistoja turisteille, ei karnevaalikäyttöön. Ostin ne silloin, kun kotiin tultuani näin samaisen torin valtavien tulvavesien peittämänä. Uskomaton näky!

Alimmassa kuvassa olevat karamellit liittyvät myös Venetsiaan. Ne ovat Muranon lasia. Muranon lasi on aina kiehtonut minua, eimerkiksi valaisimissa.

Donna Leonin kirjat vievät Venetsiaan. Olen ne melkein kaikki lukenut. Näin Guggenheim-hypetyksen aikana olisi ehdottoman kiinnostavaa pistäytyä Venetsian Guggenheim-museossa ja samalla ihailla kanaalikaupungin menoa. Gondoliajelun olen jo kokenut. Mutta Bellini-cocktail, persikkapyreen ja kuohuviinin sekoitus, se pitäisi juoda Piazza San Marcon laitakadulla olevassa Harry's Bar'ssa. Cocktail on saanut nimensä taiteilija Giovanni Bellinin maalaukseen ikuistetun pyhimyksen kaavun väristä. Mitenkähän sekoitus eroaisi kotona tehtyjen belliinien mausta Harry's Bar'ssa juotuna? Mikä olisi ympäristön vaikutus? Entä hinta? No, sehän olisi sivuseikka.

turkoosia bikineissä

Hei,



aamulla oli noin -30 astetta. Silti puolen päivän aikaan sain päähäni kokeilla turkooseja bikineitä! Oli sitä vaatetusta, mistä kuoriutua, mutta kyllä ostos selvästi piristi päivääni. En tosiaankaan ole lähdössä Bahamalle tai edes Kanarialle, jossa en muuten ole koskaan ollutkaan, vaan uimahalliin. Käyn nimittäin säännöllisesti vesijuoksussa. Olenhan siitä tainnut lukijoilleni mainitakin. Sinne nämä uudet bikinit nyt sitten ensi viikolla puetaan päälle. Tiedän, että uimahallien vesi ei ole hyväksi kuiduille, ja että vanhat bikinit siellä välttäisivät. Viis kuiduista, nyt mennään altaaseen juoksemaan uusi 'outfit' päällä. Vaikka pakkasia kestäisi vielä kuinka kauan, kevätväri on valittu! Se on turkoosi!

Ja eihän tässä kaikki. Sokoksen valikoimista ei löytynyt froteepyyhettä, tarkalleen ottaen haluamaani väriä. Siispä menin Finlaysonin liikkeeseen ja sieltä ostin kuvassa näkyvän Reilun kaupan puuvillasta valmistetun froteepyyhkeen. Reilun kaupan sertifiointimerkki osoittaa kuluttajalle sen, että tuotteen ostaminen parantaa kehitysmaiden puuvillan viljelijöiden työ- ja elinoloja sekä edesauttaa ympäristön hyvinvointia. Pyyhkeeseen kuuluvassa lapussa sanotaan Tuntuu ihanalta iholla ja omallatunnolla. Hyvä niin.

Koru on pukukoru, ei uimahallikäyttöön. Väri vain sattuu natsaamaan niin hyvin näiden hankintojeni kanssa. Muuten, huomaathan halterneckin, bikinien yläosan nauhat kiertävät niskan taakse eli toisin sanoen niskalenkkitoppihan se on. Tosi pukeva.

Minulle uutta oli samasta puuvillakankaasta valmistettu kapea, pitkulainen pyyhe. Siis jumppasalille tai hiuksien kuivaamiseen.

Dora Jung ja pellavaa

Tulppaanikimppu lasinvärisessä Aalto-maljakossa Runebergin päivän kunniaksi, viidentenä päivänä helmikuuta. Liput liehuivat kaupungilla saloissa, kun odottelin näkeväni hääparin tulevan ulos kirkosta ja lähtevän ulkona odottavan hevosen kyytiin läpi kaupungin. Hieno valinta hääpäiväksi.

Alakuvassa yli sata vuotta vanha lasikulho, jossa on tällä kertaa viinirypäleitä. Yli sata vuotta, huh, vaikea ymmärtää. Ei ole mennyt rikki muutoissa eikä pestessäkään.

Kulhon oikealla puolella on kuuluisan suomalaisen tekstiilitaiteilijan Dora Jungin pellavaliina 1930-luvulta. Tietoni mukaan se on nimeltään Koivun lehti. Perhe oli itse kasvattanut pellavat, jotka sitten lähetettiin Tampereelle. Sieltä tämä liina ja muutama muukin oli sitten tilattu. Dora Jungilla (1906-1980) oli oma kutomo Helsingissä. Hän oli myös Tampella Oy:n pitkäaikainen suunnittelija. Toisena esimerkkinä hänen suunnittelemistaan pellavaliinoista on 100 ruusua, jonka Stockmannin tavaratalo tilasi 100-vuotisjuhlansa kunniaksi vuonna 1962.