muoti

Tyttäreni sattui juuri olemaan kenkäkaupassa Pisassa, kun päähäni pälkähti, että hänhän voisi etsiskellä pitkävartiset, mustat mokkasaappaat minulle. Aie onnistui. Koko 37 ja kiinni veti. Saappaat ovat NIIN pehmeät ja lämpöiset jalassa. Laitoin silkkihameen päälleni ja bootsit jalkaan. Jalkani tuntuivat tosi lämpiltä tänään, kun mittari näytti melkein kymmentä astetta! Eivät olleet pahanhintaisetkaan. Italialaiset, tietty. Pitänee ostaa mokanhoitoainetta, jotain suihketta pintaan. Ei ole onneksi satanut. On minulla vanhat, mustat mokkarukkasetkin. Talvi sen kun tulkoon.

My daughter happened to be in a shoe shop in Pisa when it occurred to me that she could have a look for long suede boots for me. So it happened. Size 37, and that was it. The boots are SO soft and warm. I put on a silk skirt and the boots. My feet felt so warm, well, the thermometer showed almost 10 degrees. Besides, the boots were at a reasonable price. Italian, of course. I should buy some spray for the boots. Luckily, it has not rained. I also have suede winter gloves. The winter may come.

sisustus

Sain lahjaksi jouluruusun. Olen kerran itsekin ostanut sellaisen. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole ruusuperheen jäsen vaan leinikkeihin kuuluva kasvi. Latinaksi sen nimi on Helleborus niger. Googlasin hoito-ohjeita. Se viihtyy valoisassa ja viileässä paikassa. Sitä on kasteltava säännöllisesti, mutta maltillisesti. Sisäoloissa kasvavaa jouluruusua ei lannoiteta. Ja sitten vielä, jouluruusu on myrkyllinen.

Kukka on valkoinen. Ruukun suojus on muuten köyhänhopeata. Uusi tulokas kokelmiini. Olen aikaisemmin kertonut, että harrastukseni alkoi Pariisissa, missä jo ajan patinoima kynttilänjalka maksoi melkein maltaita. Aloin etsiä köyhänhopeisia esineitä Suomesta, ja aika hyvällä menestyksellä. Osa kynttilänjaloista on vanhoja, osa kokoelmani esineistä taas on uustuotantoa, kuten korkeajalkainen tuikkukuppi kuvassa.

Jouluruusu siirtää ajatukseni joulun odotukseen. Olen viritellyt pieniä, tunnelmallisia asetelmia tuomaan valoa pimeään, esimerkiksi Nature & Decouverte-liikkeestä Louvren alapuolelta ostamani vihreänsinipunainen valosarja olohuoneen ikkunassa. Nyt kynttilöille, valosarjoille ja kukille on tilaus!

Ystävän innoittamana löysin kirjastosta Selma Lagerlöfin sadun jouluruususta nimeltään Jouluruusun legenda.

I got a Christmas rose as a present. Once I've bought one myself, too. Despite its name, this particular plant does not belong to the rose family but to the buttercup family. In Latin its name is Helleborus niger. The google search gave the following instructions how to take care of it: the plant loves a light and cool place, it has to be watered regularly but not too much, do not give fertilizers to it, if indoors. Remember, it is poisonous.

The flower is white. The shelter of the pot is mercurized glass, a novel item in my collection. I've told you earlier that my hobby started in Paris where one ancient candle stick cost a lot. I began to look for mercurized things in Finland, and, with success. Some of my items are old, others new production as the high tea candle holder in the picture.

The Christmas rose makes me think of Christmas. In my home, I've already arranged some small things, full of feeling, to bring light into this dark period, e.g. the green, blue and red garland in the living room window that I bought in N&D below the Louvre. At the moment it is time for candles, girlands and flowers to create a cosy atmosphere.

Inspired by my friend, I borrowed Selma Lagerlöf''s fairytale The Legend of the Christmas Rose in the library.

lammasateria

Huomenna tulee vieraita. Alkuruokana oliivitankoja suoraan Pisasta ja pikkupullo Veuve Clicquota.


Pääruokana lampaanpotkaa, palsternakan, porkkanoiden ja sipulien kanssa. Lihalientä ja tummaa olutta liemenä. Paljon timjamia ja valkosipulia, pippuria ja suolaa tietysti. Aion siivilöidä liemen kastikkeeksi ja lisätä siihen kermaa. Lisukkeena kaali-, sipuli- ja omenapaistos, jossa on sitruunaa, timjamia ja mausteita. Tilkka vettä nesteenä.


Italialainen punaviini ja maustamaton pullovesi juomina.


Jälkiruokana jäätelöä ja lakkahilloa. Espresso päätteksi. Jälkiruokakulhot ovat ainakin 50 vuotta vanhat, Nuutajärven tuotantoa. Väri on mieletön!

Lammasreseptin olen saanut toiselta tyttäreltäni.

Having guests tomorrow. Olive sticks straight from Italy and champagne to start with. As the main course lamb shanks made in the oven together with parsnip, carrot and onion. Stock and dark beer as liquid. A lot of thyme, garlic, pepper and salt, of course. I am going to sieve the liquid and add some cream into it to make the gravy. In addition, cabbage, onion and apple slices made in the oven. Lemon, thyme, other spices and some water added into it. Italian red wine and unflavoured bottled water as beverages. Ice cream with cloudberry jam as dessert. A cup of espresso to finish the meal with. The flaming red dessert bowls from the Nuutajärvi glass factory date back to the 60s.The colour is fabulous!

The lamb recipe comes from one of my daughters' kitchen.

Kikon tuotteita

Tyttäreni toi Kiko-nimisen italialaisen yrityksen meikkituotteita Italian matkaltaan Pisasta. Olin etukäteen katsonut heidän sivuiltaan mieleisiäni tärppejä. Tuotteiden hinnat ovat edulliset. Kikon tuotteita ei saa Italian ulkopuolelta.

Kuvassa ihananvärinen Fancy Coral- poskipuna, kynsilakka ja kynsiä vahvistava lakka sekä huulikiille, joka on itse asiassa kynä.

One of my daughters brought me Kiko cosmetics from her trip to Pisa, Italy. I had studied the products that I liked most on their web page in advance. Their products are inexpensive. They cannot be obtained outside Italy.

In the photo the lovely Fancy Coral blush (Baked Blush Illuminating Duo), Nail Laquer, Instant Hardening Base Coat and Pencil Lip Gloss.

punaista huuliin ja kynsiin

Huomasin, että RVB-kosmetiikkaliike myi menneen kauden meikkejä puoleen hintaan. Menin ensimmäistä kertaa tähän kotikaupungissani olevaan pikkuriikkiseen liikkeeseen, jota en ollut oikein noteerannut aikaisemmin. Liikkeessä on myös kauneushoitola viereisessä huoneessa. Italialaisesta merkistä on kyse.

Kaksi huulipunaa ja kaksi kynsilakkaa sekä kulmakynä tarttuivat mukaani. Tosin kahdella eri kerralla. Alamerkki on trend & basic (Trend & Basic). Kokeilin ensin viikon ajan tuota kuvassa oikealla olevaa shocking red-väriä. Hyvä laatu. Näin joulua kohden mentäessä kunnon punainen on ihan 'must' niin huulipunissa kuin kynsilakoissa. Värit energisoivat. Oletko samaa mieltä?

shocking red

Tuli aika ostaa uudet kumisaappaat. Tällä kertaa ei kuitenkaan nokialaisia vaan sieviläiset. Todellisuudessa hehkuvan punainen väri ratkaisi valintani. Kun menin maalle, käpäisin sienimetsän kautta ennen kuin vein edes ruokia jääkaappiin. Aivan kuin askeleeni olisivat olleet keveyempiä sieniä etsiessäni näissä uusissa saappaissa.

Rekvisiittana on TENSIRAN korituli ja pari tyynyä. Pariisista ne tulivat pois uusien tilausten tieltä.

syksyn vaatehankinta

Pari viikkoa sitten ostin jyväskyläläisestä liikkeestä Desigualin tunikan. Vihreä väri ja kuviot nappasivat. Mallikin oli kiva. Sitä paitsi olin elokuussa ostanut Sandin vihreät housut alesta (-50%). Ehkä vähän liian tiukat, mutta tunika tuntui poistavan tämän ongelman.

Mitä tulee Desigualiin, en ollut koskaan aikaisemmin hankkinut mitään tältä merkiltä vaatekaappiini. Olin tosin nähnyt siitä mainoksia ulkolaisissa lehdissä. Ja sitten viime elokuussa, kun olin Pariisin ulkopuolella häissä, eräs tuttavaperheen tytär oli pukeutunut vihreeseen Desigualin mekkoon. Hänellä oli pieni lierihattu päässään ja juhlavat bootsit jalassa. Parfait, Maurine! Tämä antoi extra kipinän minulle.

Googlen mukaan tämä vaatemerkki on syntynyt vuonna 1984. Sveitsiläinen suunnittelija lanseerasi farkkupusakan. Siitä se alkoi. Ensimmäinen merkkiliike avattiin Ibizalla vuonna 1986. Nyt Desigualin tuotteita myydään ympäri maailmaa. Mielestäni tunikassani on jotain hauskaa, jokin 'pikkujuju', väriyhdistelmä, esimerkiksi. Nuorekasta ja raikasta!

musta, hyvälaatuinen toppi ja mokkajakku

Huomasin paikallislehdestä ilmoituksen Luhdan outletistä. Kiirehdin suunnattoman halliin, joka oli melko täynnä ihmisiä heti lauantaiaamusta. Kirkuvia lapsukaisia ja naisystäviään enemmän tai vähemmän kiinnostuneina seuraavia miehiä. Kassajonot huikeat, mutta, yllätys yllätys, ne vetivät hyvin. Tyttäreni oli edellisenä päivänä löytänyt minulle ihanan mustan Your Facen topin. Frillaa olkapäissä (10 e) ja Ril'sin jakun (25 e). Istuivat mainiosti päälläni. Itse ostin kuvassa näkyvän bigL:n mokkajakun, joka sopi hyvin Tod'sin nilkkureihin ja laukkuun. Kakkoslaadusta on tietysti tässä hintahaarukassa kyse. Huom. hinta oli 15 e! En huomannut virheitä, niin sokeaksi kävin! Vanha Kenzon silkkihuivi kaulaan.

Illalla läksin katsomaan Aki Kaurismäen elokuvan Le Havre. Kuinka kauniilta hän saa tutun sataman näyttämään iltavaloissa. Hänen käsittelemänsä teemat, siirtolaisuus ja maahanmuutto, ovat ajankohtaiset. Kiinnostavat henkilöt näyttelijöinä. Suomesta Elina Salo ja tietysti Kati Outinen. Hyvä musiikki. - Kyllä kannatti.

muoti

Olin kalakaupassa. Siinä asioidessani olin aikaisemmin saanut tähän mennessä ensimmäiset parkkisakkoni. Kiiruhdin kohti autoani, mutta kuinkas kävikään?Ylitin kadun ja vastapäisen silmälasiliikkeen ovessa näin ilmoituksen: Aurinkolasit 10 euroa. Ei voi olla todellista! Näin olen kuullut nuorten sanovan. Menin sisään ja ostin kymmenellä eurolla Anna Suin aurinkolasit. Myyjä sanoi, että alkuperäinen hinta oli 285 euroa! Pidin niitä päässäni koko iltapäivän. Tummat pilvet eivät minua häirinneet.

Nimi Anna Sui raksutti heti päässäni. Kävin hänen liikkeessään SoHossa, New Yorkissa viime kesänä (2010). Tyttäreni oli muutama vuosi sitten tuonut Aasian matkaltaan tuliaisina kuvassa näkyvän peilin ja pieniä paperilappusia (oil control papers), joilla voi pyyhkiä kasvoja. Anna Sui on varteenotettava pukusuunnittelija, joka on syntynyt 1964. Nyt odottelen aurinkoisia syyspäiviä.

kasvojen ehostus ja vähän muutakin

Olen käyttänut Chanelin aurinkopuuteria kauan. Nyt voisi vaihteeksi kokeilla persinkanväristä puuteria, (Poudre universelle compacte, 50 Pêche). Olen kesän aikana ostanut kaksi huulipunaa. Toinen on Elizabeth Ardenin (Perfect Tulip 25) ja toinen Estée Lauderin (16 Candy). Jäkimmäinen maksoi peräti 10 euroa, kun liike oli lopettamassa sarjan myyntiä. Kynsilakkaan en myöskään sijoittanut liikaa. Se on Mavalaa (55 Dakar).

Kasvoihini laitan nykyään sekä Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream'iä (Intensive Daily Moisturizer) ja Perpetual Moisture 24 Cream.

Käsivoiteena käytän useimmitan L'Occitanen karitevoita sisältävää rasvaa. Ostan sitä kentiltä ja Pariisista, jossa käyn sitä eri liikkeissä kokeilemassa. Välillä kypsyn sen tuoksuun. Sitten siirryn taas apteekkivoiteisiin.

Näillä mennään tällä hetkellä.

Lisää hempeämpiä värejä, vaikka syksy on tulossa.

Luin päivälehdestä, että venäläiset naiset pukeutuvat paljon naisellisemmin kuin me suomalaiset. No, tästä suivaantuneena kävin eilen ostamassa uuden aamutakin, frillaa helmassa, hihansuissa, kauluksen ja hupun reunoissa. Ohutta, korkealaatuista puuvillafroteeta. Aamutakkiin sopiva puuvillainen yöpaita maksoi 29 euroa. Jäljelle jäänyt koko. Vaaleata pinkkiä. Vaude!

kahvi- ja teehetkiin

Tyttäreni toi Berliinistä uuden Bodum pressopannun. Siinä on lasiastia. Muoviosat ovat liilanväriset. Pannussa on kätevä kaatonokka. Kokeilimme sitä Rooibosin Aavikkokerman tekemiseen eilen illalla, kun tuntui vähän viileältä. Annoimme punapensasteen lehtien hautua riittävän kauan.

Pressopannun kupeessa on englanniksi ja ranskaksi tarkat ohjeet ja varoitukset pannun käytöstä. Kahvin keittämiseen pannu sopii tietysti myöskin, mutta siihenhän meillä on Nespresson makean punainen keitin maidonvaahdottajineen. Espressolla aamu lähtee käyntiin. Toin elokuussa uuden satsin kapseleita. Ovat onneksi kevyttä tuotavaa.

Ehkäpä teenjuonti korvaa vähän kahvin määrää jatkossa Bodumin ansiosta.

Aallon arkkitehtuuria Ranskassa

Maison Carrén omistajat olivat varakkaita taidevaikuttajia Ranskassa. Valtaisassa talossa järjestettiin taidenäyttelyitä juhlia. Talossa oli neljästä kuuteen palvelijaa. Näin valokuvia, joissa myös presidentti Kekkonen puolisoineen oli vieraana. Puutarhassa oli pöytiä, joissa hyvin pukeutuneet vieraat aterioivat ja seurustelivat.

Ihastelin talon sijaintia korkealla kukkulalla, josta oli ollut perheen siellä asuessa näkymä ranskalaisen talouspoliitikon Jean Monnet's kotiin. Nyt puut olivat kasvaneet ja peittäneet näkyvyyden. Talon kaikki yksityiskohdat tuntuivat tarkoin harkituilta ja juuri tähän taloon suunnitelluilta, esimerkiksi ruokasalin yläpuolella olevat valaisimet, jotka valaisivat sekä pöytää että myös seinillä olevia taideteoksia, sälekaihtimet kirjastossa, kylpyhuoneet, uima-allas ulkona... Rouva Carré'n makuuhuoneessa oli silkkikupuiset valaisimet.

Opastetun kierroksen jälkeen viipyilimme jonkin aikaa ulkona ja keskustelimme näkemästämme. Jotenkin talo tuntui vähän hyljätyltä. Sen kohtalostahan oli keskusteltu kovasti, mutta nyt asia on järjestyksessä. Hyvä niin.

Vain yksi elävä kukka, pioni, tietysti Aalto-maljakossa olohuoneessa. Vertasin näkemääni mielessäni Villa Maireaan, joka on aina siellä käydessäni tuntunut kotoisalta. Onhan se pienempi ja tietääkseni suvun jäseniä asuu siellä, ainakin lomakausina.

Jos matkasi osuu Pariisiin, etsi tiedot siitä, kuinka taloon pääsee tutustumaan. Ystäväni sattui asumaan lähellä.

Kotiin tultuani kiirehdin Aalto museoon hankkimaan Villa Mairean kirjan. Lähetin sen kiitokseksi. Ystäväni ei ole siellä käynyt.

Pariisissa sattui mielenkiintoinen tapaus. Söimme toisen ystäväni kanssa katukahvilassa lounasta vierailtuamme Musée Cognacq-Jay'ssä, Marais'ssa. Pöytäämme tuli meidän jälkeemme kolme australialaista, jotka olivat olleet tutustumassa Aallon arkkitehtuuriin Jyväskylässä! Kerroin heille, mitä minä olin nähnyt Ranskassa!

taidekoti Ranskassa

Pariisin ulkopuolella asuva ystäväni halusi esitellä kotinsa kolmessa vaiheessa. Ensin tutustuimme puutarhaan. Sitten talon alakertaan. Ja lopulta yläkertaan.
Tätä kierrosta seurasi lounas.

Tässä blogissa kuvia sisältä. Kaunista. Art decoa. Ja entäpä ruukut ja pullot kylpyhuoneessa. Iso ruukku on ystäväni suvun perintöä. Siinä on säilytetty suolattua lihaa. Siis lihatiinu! Ihastuin myös jakkaraan.

Pulloja, ruukkuja, huonekaluja, tauluja ja valaisimia - niitä hän on keräillyt vuosia. Niitä oli myös keittiön kaapeissa ja kaappien päällä.

Yläkerrassa oli kirjasto ja vierashuone. Kirjastossa, hiukan lattiatason yläpuolella, oli hänen akaasialankuista tekemänsä
taso, jolla oli japanilaisia taidelasiesineitä kauniine, puisine rasioineen.

Aallon tulipunainen (flaming red), pieni maljakko uppoutui takan päälle kuin kotiinsa. Ei hänelle voinut ajatella tuliaisena muuta kuin Aaltoa. Suomessa hän oli jo muutama vuosi sitten tutustunut tärkeimpiin Aallon suunnittelemiin rakennuksiin, tosin lähinnä Keski-Suomessa.

Niin, opas odotteli meitä Alvar Aallon suunittelemassa Maison Carré'ssa hetken päästä. Olimme suunnitelleet sinne menoa jo muutaman vuoden. Nyt se onnistui. Minkä maiseman läpi sinne ajelimmekaan! Maison Carré on Versailles'n ja Chartres'n välillä Rambouillet'n metsän tuntumassa.

puutarhan lumoa

Joitakin kuvia ystäväni puutarhasta Pariisin ulkopuolella. Hän on tuonut paljon kasveja esimerkiksi Japanista.

Katoimme kevyen lounaan puutarhaan. Isäntäni arka kissa kierteli ympärillämme.

silkin pesuvinkki

Kun elokuussa menin ystäväni kanssa katsomaan venäläissyntyisen kuvanveistäjä Zadkinen taidetta hänen kotimuseoonsa Luxembourgin puiston kupeessa (rue d'Assas), puikahdimme matkalla saippuakauppaan. Kaupassa oli muutakin peseytymiseen liittyvää, sieniä, öljyjä... Ja tietysti saippuoita, esimerkiksi oliiviöljysaippuoita, joissa on anis patchoulia, mustaa jasmiinia tai laventelia. Laventelisaippuan olin jo antanut pois. Kauniit paketit houkuttelivat ostamaan. Kyllä niitä tarttuikin tuliaisiksi mukaan.

Suomen Ellessä oli kuva Marseille- saippuasta ja alla kaunis silkihuivi, jonka pesuun sitä suositeltiin. Itse olen pesettänyt arvokkaat silkkihuivini pesulassa, mutta muuuhun hienopesuun tämä saippua on ollut oivallinen. Maalle ostin, kun muuta en löytänyt, Le Chat Blanc (valkoinen kissa), valkoista Marseille-saippuaa. En ollut aikaisemmin nähnyt sitä valkoisena.

muoti ja tyyli

Ei mennyt hukkaan käyntini kotikaupunkini pääkirjastossa. Blogin kirjoittajana ammensin taas uutta ja kiinnostavaa. Teema liittyy vanhaan tuttuun. Ylinnä kuva kesäisestä Ranskan Ellestä. Siinä Inés de la Fressange on kuvattuna Tensiran patjalla. Tensira on tyttäreni ja hänen miehensä yritys. Lehdessä oli useita kuvia tästä entisestä huippumallista ja hänen kahdesta tyttärestään. Vaatteet oivat viime kesän kuuminta muotia.

Seuraavassa kuvassa Inés de la Fressangen kirjat La Parisienne ja sama käännettynä englanniksi Parisian Chic. Itselläni on tekijän omistuskirjoituksin varustettuna ranskankielinen laitos. Sain sen jouluahjaksi vävyltäni. Toiselle tyttärelleni ja hänen ystävättärelleen toin elokuussa Pariisista Inés'in omistuskirjoituksin ja vieläpä pienin piirroksin varustetut englanninkieliset laitokset. Kirjat ovat olleet suunnaton menestys Ranskassa, myyntilistojen kärjessä. Tyyli ja mistä se syntyy kiinnostavat.

Tuoreimmasta Suomen Elle-lehdestä löytyi artikkeli Inés de la Fressangesta tyyli-ikonit - sivulta. Kuvassa on hänen kirjansa, La Parisienne. Kirjassaan Inés antaa käytännön vinkkejä siitä, mistä tyyli syntyy. Ja, myös siitä, mitä kannatta välttää esimerkiksi pukeutumisessa, korujen käytössä tai meikkaamisessa, ettei mene yli. Hotelleja, ravintoloita, kahviloita, vaate- ja sisustusliikkeitä, museoita, ym. - niistäkin kirjassa on tietoa. Olen aika paljon ammentanut vinkkejä hänen kirjastaan, tietysti muiden Pariisin opaskirjojen ohella. Esimerkiksi elokuussa kävin ensimmäistä kertaa Cognacq-Jay- museossa, rue Elzévirillä. Pariskunta perusti La Samaritaine- tavaratalon aikoinaan. Se ei tosin ole ollut auki vuosiin. Mutta he keräsivät arvokkaan taidekokoelman, johon tutustuin tällä kertaa. Kävin myös pienessä kotimuseossa, Maison de Balzac'issa, missä tämä tuottelias ranskalainen kirjailija asui taloudenhoitajansa nimen alla, suojassa velkojiltaan.

Takaisin Inés'iin. Olen hänet kerran tavannut! Nykyään hän toimii Roger Vivierin taiteellisena johtajana pääsunnittelijan, Bruno Frisonin, ohella. Tuntuu, että hän on kestososikki. Niin paljon olen hänestä lukenut, vieläpä Suomessa.