kotitunnelmia joulun alla

Joitakin kauniita ja harmonisia sisustuskuvia vielä Sköna hem- lehdestä. Lehden aukeamalla on yksityiskohtia Coco Chanelin kodista rue Cambonilta. Omalla pöydälläni muutama köyhänhopeinen kynttilänjalka (muuten, niitä olen keräillyt) ja taustalla ranskalaisen ystäväni antamia valokuvankehyksiä. Kaksi lampaantaljaa tuomassa lämmintä tunnelmaa tähän ulkona paukkuvaan kahdenkymmenen asteen pakkaseen. Ne eivät ole Ikeasta vaan aivan suomalaisten maatiaislampaiden nahat tutulta tilalta. Ainakin 50 vuotta vanhat ja tosi priimakunnossa. Olen saanut ne lahjaksi. Alimmaisesta kuvasta nappasin tämän idean. Aikaisemmin ne olivat vähän piilossa makuuhuoneessa. Nyt framilla olohuoneessa.

Keskimmäisessä kuvassa rauhallinen joulutunnelma. Vaaleita pintoja, kristalleja ja kullanruskeat sävyt aksentteina.

Alimmaisesta kuvasta sain idean laittaa kuivat hortensian kukat kaapin päälle. Kotonani ne ovat vitriinin päällä. Hortensian kukat "elävät vielä toisen elämänsä" kuivakukkina.

vielä Cocon hengessä

Jatketaan vielä vähän Chanel-teemaa edellisestä blogistani. Tilaan muutamia sisustus- ja muotilehtiä kausiluontoisesti. Olen tarkkana siitä, etteivät ne muutu kestotilaukseksi. Ellestä jo huolestuin. Otin yhteyttä toimitukseen, no, ilokseni sen tilaus jatkuu vielä helmikuuhun saakka. Ostin eilen joulukuun Sköna Hem-lehden, koska siinä oli juttu Coco Chanelista ja muitakin kiinnostavia sisutuskuvia ja -juttuja. Yläkuvan on ottanut kuuluisa valokuvaaja Man Ray. Olen känyt hänen haudallaan Montparnassen hautausmaalla muutaman kerran. Samalla olen etsinyt Baudelairen, Sartren, de Beauvoirin ja Duras'n haudat. He ovat kaikki Montparnassella.

Karl Lagerfeld on ollut pitkään Chanelin suunnittelijana, aina 1980-luvulta. Coco Chanel kuoli vuonna 1971. Meni tosin 12 vuotta ennen kuin Karl Lagerfeldistä tuli Chanelin pääsuunnittelija, mutta sittemmin hän puhalsi muotitaloon uuden elämän. Kuvassa hän on Inès de la Fressangen kanssa Chanelin muotinäytöksessä Grand Palais'ssa, Pariisissa. Inès on Lagerfeldin muusa. Huippumalli. Viehättävä henkilö. Olen tavannut hänet Pariisissa. Seuraan hänen sivujaan osoitteessa http://www.rogervivier.com/ ja siellä Les Petits Carnets d'Ines. Oikeasta yläkulmasta löydät sen. Hänen tyylinsä on välitön ja hauska. Bruno Frissoni, Roger Vivierin taiteellinen johtaja, on toteutuksen takana. Ja toteutus on raikas! Inès de la Fressangella on kaunis työhuone Roger Vivierillä. Ohjelmassa R.V. on tietysti myös esillä, työskenteleehän tässäkin muotitalossa. Ohjelmissaan hän pistäytyy kirpputoreilla ja muissa kiinnostavissa paikoissa. Joulutervehdysjutussaan ruusukaupassa, naisten alusvaatekaupassa, kahvilassa ja parfymeriassa.

Hiljattain Inès de la Fressange julkaisi kirjan muodista. Pari kuukautta sitten näin sen. Pariisissa kirja aiheutti valtaisan kohun. Toimittajat ovat piirittäneet häntä. Sellainen sensaatio se oli. Hiljattain kuulin, että saan Inéksen kirjan joululahjaksi. Lahjan antajalle rohkenin sanoa, että haluaisin sen tekijän signeeraamana. Se on toteutunut. Kerron siitä enemmän tammikuussa.

pikkumusta ja vähän muutakin à la Coco l

Olen Coco Chanelin ihailija. Coco Chanel kehitti 1920-luvulla aina niin ajankohtaisen pikkumustan, joka Voguen mukaan on "modernin naisen univormu". Sen kuuluisimmat käyttäjät ovat Marilyn Monroe ja Audrey Hepburn. Myös Prinsessa Diana pukeutui Chanelin pikkumustaan.

Kyllä omasta kaapistanikin löytyy kaksi pikkumustaa. Ei tosin Chanelia. Kuvassa pikkumusta, jonka ompelija uudisti pitkästä iltapuvustani. Kankaan sain aikoinaan Intiasta. Kierrätyksestä ja kestävästä kehityksestä on siis kysymys. Korkealaatuisesta materiaalista valmistettua asua muodistutan aina uudelleen ja uudelleen, loppuun saakka. Silloin vaate hankkii itse itsensä, eikös sitä niin sanota?

Silkkipukuuni kuuluu myös bolero, mutta näin joulun alla tarvitaan paljetteja ja kiiltoa, siksi MEXXin bolero tällä kertaa. Pitsikäsineet, tietysti. Ne löytyivät vanhoista varastoistani. Mustat, valkoisella kuviolla koristetut moschinot jalkaan. Korkoa on seitsemän senttiä, ei paha tilapäiseen juhlakäyttöön. Pehmeät ja mukavat jalassa. Lisäksi saumalliset stay-upit. Mutta, lukijani, katsopas nilkkakorua ja satiininauhaa. Uusin juttu Pariisista. Hiuskoriste samasta kaupungista. Viime kevään löytö. Laukku on Guessin, tyttäreni tuoma tuliainen Bangkokista. Ja sitten, helmet kaulaan ja korviin, à la Coco. Chanelin Vendettaa kynsilakkana. Ja vaikkapa Chanelin Allurea huuliin. Vähän puuteria.

Ei mielestäni yhtään överiä vaan tosi chic. Ystävien kanssa iloa ja hyvää oloa, mitä muuta tarvitsemmme?

espadrillot ja silkkileninki

Hei lukijani,

kaamoksen torjuntaan tämä sadas blogini! Voi mennä vähän överiksi, mutta menköön. Kultaa ja kimallusta.
Uusinpana kenkähankintanani ovat kultaiset espadrillot, mustaa satiinia päältä. Edessä on Roger Vivierin tunnus, solki, tällä kertaa mustaa satiinia sekin. Vaikka liike on italialainen, nämä kengät tehdään Espanjassa. Pohjassa lukee Suela de cuero. Made in Spain, 37. Siis nahkapohja. Korkoa on riittämiin, mittasin, noin 12 cm. Tosin korokepohjasta on kysymys. Koroketta on noin kaksi ja puoli senttiä. Kävelyharjoituksia on tarvittu. Siltikin luonteva liikkuminen tuntuu vaikealta. Miten sen saisi sulavaksi? Auttavatko vesijuoksu ja Body Balance siihen?
Kengistäni puuttuvat nilkkaremmit. Lähden joulukuussa Pariisiin. Yritän hankkia silloin kenkiin kuuluvat nilkkaremmit. Ikuistan kokonaisuuden uudella Canonilla myöhemmin.

Kuvassa yhdistän kengät silkkileninkiin, johon ostin kankaan oululaisesta silkkiliikkeestä. Idea tuli jostain lehdestä, missä näin Meryl Streepin päällä takkimekon. Itse asiassa takkimekko on peräisin vanhoilta ajoilta. Siivousmekkohan se on ollut.

Mustakeltaisen ruutumekon kanssa timanttisolkinen nahkavyö Kenkäfriikistä, Helsingistä. Ranteeseen yksi tai useampi bling-bling rengas. Ne tulevat Durbanistä, Etelä-Afrikasta. Tosiasiassa ne kuuluvat tyttäreni pukukoruvarastoon, johon minulla on neuvoteltaessa käyttöoikeus!

Lämpiminä aikoina vajaamittaiset caprihousut espadrillojen kanssa. Nyt nautitaan kynttilänvalosta ja luomuviinistä.

Elizabeth Arden 100 vuotta

Nyt vähän Etelä-Afrikan tulaisistani.
Sain Elizabeth Ardenin juhlapakkauksen. Yritys nimittäin täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Onnitteluni! Lahjapakkauksen kansi on kevyt, naisellinen ja hauska. Siinä on kuuluisa punainen ovi, joka symboloi Elizabeth Ardenin kauneussalonkeja. Myös yksi hänen tuoksuistaan on nimeltään "Red Door".

Elizabeth Ardenin nykyinen "kasvo" on Catherine Zeta Jones.

Kävin viime kesänä New Yorkin viidennellä avenuella olevassa liikkeessä. Onkohan se liike se ensimmäinen, sata vuotta sitten perustettu, joka on ikuistettu lahjapakkauksen kanteen? Se pitäisi päästä tarkistamaan. Ostin huulirasvaa.

Entä tuliaispakkauksen pakkauksen sisältö? Siinä oli kaksi huulirasvaa (Eight hour cream Lip protectant) pienissä metallisissa rasioissa ja kahdeksan tunnin ihovoide (Eight hour cream Skin protectant). Kahdeksan tunnin ihovoide on kehitetty vuonna 1930 ja siitä tuli pakkauksessa olevan tekstin mukaan heti valtaisa menestys. Voiteeseen liittyy tarina, jonka mukaan uskollinen asiakas hoiti lapsensa polven vaurioitunutta ihoa tällä tuotteella ja kahdeksan tunnin jälkeen iho näytti paremmalta.

Elizabeth Arden, oikealta nimeltään Florence Nightingale Graham (1884-1966), oli kanadalainen. Hänen menestyksestään ja kuuluisuudestaan kertoo se, että 1930- ja 1960-lukujen välisenä aikana Elizabeth Arden- tuotteita käyttivät esimerkiksi Kuningatar Mary, Elisabeth II ja Kuningataräiti, Marilyn Monroe, Jacqueline Kennedy, Marlene Dietrich, Wallis Simpson ja Mamie Eisenhower. Elizabeth Ardenin suosiosta taas kertoo se, että tarinan mukaan 1930-luvun lopulla jokaisen maapallon nurkassa tunnettiin kolme tuotetta: Singer-ompelukone, Coca Cola ja Elizabeth Arden. Hänellä oli aikanaan myös kova kilpailija, toinen kosmetiikka-alan tähti, Helena Rubenstein.

Elizabeth Arden oli liikenainen myös toisella alalla, lämminveristen hevosten omistajana ja kasvattajana.

Olen aikaisemmin ostanut Elizabeth Ardenin tuotteita Helsinki-Vantaan kentältä ja Yhdysvalloista.

Laitan vesijuoksun jälkeen kahdeksan tunnin voidetta iholle! Näin voin toivottavasti jatkaa harrastustani ilman että tarvitsee pelätä ihoni oireilua klooriveden takia. Huulivoide on mielestäni myös ehdoton! Ainakin, kun pakkaset iskevät.