joulun tunnelmanluojia

Hei lukijani,

vuoden viimeinen blogi käsillä. Joulu lähestyy. Vaikka vietän tämän joulun Ranskassa, laitan kodin juhlakuntoon. (Olen tosin viettänyt yhden joulun Bagnères'ssa, etelä-Ranskassa, aikaisemmin). On niin hyvä tulla kotiin loman jälkeen ja jatkaa juhlaa vielä loppiaiseen. Sitäpaitsi kaikkiin tunnelmanluojiin liittyy jokin muisto. Se tekee niistä rakkaita.

Tarjoiluvaunussa punainen amaryllis avautumassa. En ole sitä juurikaan kastellut, ettei se kasvaisi turhan pitkäksi. Kuulin eräältä floristilta, että amarylliksen oksan voi laittaa alassuin roikkumaan vaikkapa verhotankoon. Kukan varren voi koristella esimerkiksi kauniilla nauhalla. Sitten vain kasteluvettä alaspäin roikkuvaan oksaan. Floristin mukaan nuput avautuvat tässäkin "ripustuksessa". En ole itse kokeillut. Liina on ystäväni tekemä. Se on kuulunut joulukotiini monta vuotta. Kaura koristaa joululiinaa.

Pitkällä pöydällä on toinen lahjaksi saamani liina, huovutusliina. Pöydän päässä minikuusi, jonka kokoaminen ei heti onnistunutkaan. Se vaati kokoajaltaan kaksi yritystä. Ohjeet olivat jo kadonneet. Nyt se on koristeltuna. Täydellinen! Pienellä puisella kuusella on tärkeä tehtävä. Se symboloi joulukuusta tänä vuonna, koska vietän joulun ulkomailla. Kuusi tuli kirjeenä luukustani. Loistava lahjaidea oululaiselta ystävältäni. Taustalla, liukuoven rivassa roikkuu punakirjava kuusenliina. Sen on ommellut tyttäreni vaihto-oppilasperheen "äiti" Illinois'ssa.

Pienenpienistä ja ohuista rukiin oljista tehty himmeli on esillä kesät talvet. Ei ole tehdasvalmisteinen! Tekijän vanhemmat kasvattivat rukiit.

Joulusukka on lahja Yhdysvalloista kuten kuusenliinakin. Joulusukan päällä on kaksi mistelin oksaa. E tietenkään oikeita oksia vaan koristeita. Ostin ne Stockmannilta pari vuotta sitten. Halusin laittaa ne lahjapakettien päälle. Oikean mistelinoksan alla suudellaan jouluna. Kodissani sellainen on joskus roikkunut oviaukon yläpuolella. Muistan, että oksan löytäminen ei ollut helppoa. Jostain kukkakaupasta onnistuin sen kuitenkin saamaan. Ja sen alla on s-u-u-d-e-l-t-u! Sitten vähän historiaa mistelinoksasta. Joidenkin tutkijoiden mukaan mistelinoksan alla suutelemisen perinne liittyy muinaisiin druideihin. Druideihin sen Stonehengenkin, sen mahtavan kivipaasirykelmän Englannissa, uskotaan liittyvän.Toisten tutkijoiden mukaan taas roomalaisten saturnalia-juhlimiseen.

Pyöreällä pöydällä hillittyä tunnelmaa tuomassa suomalaisen yrityksen tekemä kuusi ja pari lasiastiaa. Tällä kertaa niissä on koristepalloja. Isot pallot ovat joskus olleet kuusenkoristeina.

Hyvää ja rauhallista joulua teille. Kiitos blogieni seuraamisesta!

kotitunnelmia joulun alla

Joitakin kauniita ja harmonisia sisustuskuvia vielä Sköna hem- lehdestä. Lehden aukeamalla on yksityiskohtia Coco Chanelin kodista rue Cambonilta. Omalla pöydälläni muutama köyhänhopeinen kynttilänjalka (muuten, niitä olen keräillyt) ja taustalla ranskalaisen ystäväni antamia valokuvankehyksiä. Kaksi lampaantaljaa tuomassa lämmintä tunnelmaa tähän ulkona paukkuvaan kahdenkymmenen asteen pakkaseen. Ne eivät ole Ikeasta vaan aivan suomalaisten maatiaislampaiden nahat tutulta tilalta. Ainakin 50 vuotta vanhat ja tosi priimakunnossa. Olen saanut ne lahjaksi. Alimmaisesta kuvasta nappasin tämän idean. Aikaisemmin ne olivat vähän piilossa makuuhuoneessa. Nyt framilla olohuoneessa.

Keskimmäisessä kuvassa rauhallinen joulutunnelma. Vaaleita pintoja, kristalleja ja kullanruskeat sävyt aksentteina.

Alimmaisesta kuvasta sain idean laittaa kuivat hortensian kukat kaapin päälle. Kotonani ne ovat vitriinin päällä. Hortensian kukat "elävät vielä toisen elämänsä" kuivakukkina.

vielä Cocon hengessä

Jatketaan vielä vähän Chanel-teemaa edellisestä blogistani. Tilaan muutamia sisustus- ja muotilehtiä kausiluontoisesti. Olen tarkkana siitä, etteivät ne muutu kestotilaukseksi. Ellestä jo huolestuin. Otin yhteyttä toimitukseen, no, ilokseni sen tilaus jatkuu vielä helmikuuhun saakka. Ostin eilen joulukuun Sköna Hem-lehden, koska siinä oli juttu Coco Chanelista ja muitakin kiinnostavia sisutuskuvia ja -juttuja. Yläkuvan on ottanut kuuluisa valokuvaaja Man Ray. Olen känyt hänen haudallaan Montparnassen hautausmaalla muutaman kerran. Samalla olen etsinyt Baudelairen, Sartren, de Beauvoirin ja Duras'n haudat. He ovat kaikki Montparnassella.

Karl Lagerfeld on ollut pitkään Chanelin suunnittelijana, aina 1980-luvulta. Coco Chanel kuoli vuonna 1971. Meni tosin 12 vuotta ennen kuin Karl Lagerfeldistä tuli Chanelin pääsuunnittelija, mutta sittemmin hän puhalsi muotitaloon uuden elämän. Kuvassa hän on Inès de la Fressangen kanssa Chanelin muotinäytöksessä Grand Palais'ssa, Pariisissa. Inès on Lagerfeldin muusa. Huippumalli. Viehättävä henkilö. Olen tavannut hänet Pariisissa. Seuraan hänen sivujaan osoitteessa http://www.rogervivier.com/ ja siellä Les Petits Carnets d'Ines. Oikeasta yläkulmasta löydät sen. Hänen tyylinsä on välitön ja hauska. Bruno Frissoni, Roger Vivierin taiteellinen johtaja, on toteutuksen takana. Ja toteutus on raikas! Inès de la Fressangella on kaunis työhuone Roger Vivierillä. Ohjelmassa R.V. on tietysti myös esillä, työskenteleehän tässäkin muotitalossa. Ohjelmissaan hän pistäytyy kirpputoreilla ja muissa kiinnostavissa paikoissa. Joulutervehdysjutussaan ruusukaupassa, naisten alusvaatekaupassa, kahvilassa ja parfymeriassa.

Hiljattain Inès de la Fressange julkaisi kirjan muodista. Pari kuukautta sitten näin sen. Pariisissa kirja aiheutti valtaisan kohun. Toimittajat ovat piirittäneet häntä. Sellainen sensaatio se oli. Hiljattain kuulin, että saan Inéksen kirjan joululahjaksi. Lahjan antajalle rohkenin sanoa, että haluaisin sen tekijän signeeraamana. Se on toteutunut. Kerron siitä enemmän tammikuussa.

pikkumusta ja vähän muutakin à la Coco l

Olen Coco Chanelin ihailija. Coco Chanel kehitti 1920-luvulla aina niin ajankohtaisen pikkumustan, joka Voguen mukaan on "modernin naisen univormu". Sen kuuluisimmat käyttäjät ovat Marilyn Monroe ja Audrey Hepburn. Myös Prinsessa Diana pukeutui Chanelin pikkumustaan.

Kyllä omasta kaapistanikin löytyy kaksi pikkumustaa. Ei tosin Chanelia. Kuvassa pikkumusta, jonka ompelija uudisti pitkästä iltapuvustani. Kankaan sain aikoinaan Intiasta. Kierrätyksestä ja kestävästä kehityksestä on siis kysymys. Korkealaatuisesta materiaalista valmistettua asua muodistutan aina uudelleen ja uudelleen, loppuun saakka. Silloin vaate hankkii itse itsensä, eikös sitä niin sanota?

Silkkipukuuni kuuluu myös bolero, mutta näin joulun alla tarvitaan paljetteja ja kiiltoa, siksi MEXXin bolero tällä kertaa. Pitsikäsineet, tietysti. Ne löytyivät vanhoista varastoistani. Mustat, valkoisella kuviolla koristetut moschinot jalkaan. Korkoa on seitsemän senttiä, ei paha tilapäiseen juhlakäyttöön. Pehmeät ja mukavat jalassa. Lisäksi saumalliset stay-upit. Mutta, lukijani, katsopas nilkkakorua ja satiininauhaa. Uusin juttu Pariisista. Hiuskoriste samasta kaupungista. Viime kevään löytö. Laukku on Guessin, tyttäreni tuoma tuliainen Bangkokista. Ja sitten, helmet kaulaan ja korviin, à la Coco. Chanelin Vendettaa kynsilakkana. Ja vaikkapa Chanelin Allurea huuliin. Vähän puuteria.

Ei mielestäni yhtään överiä vaan tosi chic. Ystävien kanssa iloa ja hyvää oloa, mitä muuta tarvitsemmme?

espadrillot ja silkkileninki

Hei lukijani,

kaamoksen torjuntaan tämä sadas blogini! Voi mennä vähän överiksi, mutta menköön. Kultaa ja kimallusta.
Uusinpana kenkähankintanani ovat kultaiset espadrillot, mustaa satiinia päältä. Edessä on Roger Vivierin tunnus, solki, tällä kertaa mustaa satiinia sekin. Vaikka liike on italialainen, nämä kengät tehdään Espanjassa. Pohjassa lukee Suela de cuero. Made in Spain, 37. Siis nahkapohja. Korkoa on riittämiin, mittasin, noin 12 cm. Tosin korokepohjasta on kysymys. Koroketta on noin kaksi ja puoli senttiä. Kävelyharjoituksia on tarvittu. Siltikin luonteva liikkuminen tuntuu vaikealta. Miten sen saisi sulavaksi? Auttavatko vesijuoksu ja Body Balance siihen?
Kengistäni puuttuvat nilkkaremmit. Lähden joulukuussa Pariisiin. Yritän hankkia silloin kenkiin kuuluvat nilkkaremmit. Ikuistan kokonaisuuden uudella Canonilla myöhemmin.

Kuvassa yhdistän kengät silkkileninkiin, johon ostin kankaan oululaisesta silkkiliikkeestä. Idea tuli jostain lehdestä, missä näin Meryl Streepin päällä takkimekon. Itse asiassa takkimekko on peräisin vanhoilta ajoilta. Siivousmekkohan se on ollut.

Mustakeltaisen ruutumekon kanssa timanttisolkinen nahkavyö Kenkäfriikistä, Helsingistä. Ranteeseen yksi tai useampi bling-bling rengas. Ne tulevat Durbanistä, Etelä-Afrikasta. Tosiasiassa ne kuuluvat tyttäreni pukukoruvarastoon, johon minulla on neuvoteltaessa käyttöoikeus!

Lämpiminä aikoina vajaamittaiset caprihousut espadrillojen kanssa. Nyt nautitaan kynttilänvalosta ja luomuviinistä.

Elizabeth Arden 100 vuotta

Nyt vähän Etelä-Afrikan tulaisistani.
Sain Elizabeth Ardenin juhlapakkauksen. Yritys nimittäin täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Onnitteluni! Lahjapakkauksen kansi on kevyt, naisellinen ja hauska. Siinä on kuuluisa punainen ovi, joka symboloi Elizabeth Ardenin kauneussalonkeja. Myös yksi hänen tuoksuistaan on nimeltään "Red Door".

Elizabeth Ardenin nykyinen "kasvo" on Catherine Zeta Jones.

Kävin viime kesänä New Yorkin viidennellä avenuella olevassa liikkeessä. Onkohan se liike se ensimmäinen, sata vuotta sitten perustettu, joka on ikuistettu lahjapakkauksen kanteen? Se pitäisi päästä tarkistamaan. Ostin huulirasvaa.

Entä tuliaispakkauksen pakkauksen sisältö? Siinä oli kaksi huulirasvaa (Eight hour cream Lip protectant) pienissä metallisissa rasioissa ja kahdeksan tunnin ihovoide (Eight hour cream Skin protectant). Kahdeksan tunnin ihovoide on kehitetty vuonna 1930 ja siitä tuli pakkauksessa olevan tekstin mukaan heti valtaisa menestys. Voiteeseen liittyy tarina, jonka mukaan uskollinen asiakas hoiti lapsensa polven vaurioitunutta ihoa tällä tuotteella ja kahdeksan tunnin jälkeen iho näytti paremmalta.

Elizabeth Arden, oikealta nimeltään Florence Nightingale Graham (1884-1966), oli kanadalainen. Hänen menestyksestään ja kuuluisuudestaan kertoo se, että 1930- ja 1960-lukujen välisenä aikana Elizabeth Arden- tuotteita käyttivät esimerkiksi Kuningatar Mary, Elisabeth II ja Kuningataräiti, Marilyn Monroe, Jacqueline Kennedy, Marlene Dietrich, Wallis Simpson ja Mamie Eisenhower. Elizabeth Ardenin suosiosta taas kertoo se, että tarinan mukaan 1930-luvun lopulla jokaisen maapallon nurkassa tunnettiin kolme tuotetta: Singer-ompelukone, Coca Cola ja Elizabeth Arden. Hänellä oli aikanaan myös kova kilpailija, toinen kosmetiikka-alan tähti, Helena Rubenstein.

Elizabeth Arden oli liikenainen myös toisella alalla, lämminveristen hevosten omistajana ja kasvattajana.

Olen aikaisemmin ostanut Elizabeth Ardenin tuotteita Helsinki-Vantaan kentältä ja Yhdysvalloista.

Laitan vesijuoksun jälkeen kahdeksan tunnin voidetta iholle! Näin voin toivottavasti jatkaa harrastustani ilman että tarvitsee pelätä ihoni oireilua klooriveden takia. Huulivoide on mielestäni myös ehdoton! Ainakin, kun pakkaset iskevät.

aquajogging (vesijuoksu)

Aloitin uuden harrastuksen. Tosin olen ostanut vesijuoksuvyön jo muutama vuosi sitten. Sillä olen uskaltanut uida keskemmällä kotijärveä. Uimahallissa on juoksuvöitä. Niitä riitttää, jos ei ole joku ryhmä juuri niitä käyttämässä kuten edellisellä kerralla.
No, vähän muista varusteista. Tampereen Stockmannilta löysin liilat vesijuoksutossut, vai miksi niitä kutsutaan? Ehdottomat jalassa. Ei paha hinta, 39 euroa. Tossut ovat vesijuoksuasennon kannalta hyvät. Ryhtiä tulee puuhaan. Ja sitten vielä räpylämäiset käsineet, joissa sormenpäät jäävät näkyviin. Niiden hinta oli 19 euroa. Intersportista. Sormien asento vaikuttaa juoksun tehokkuuteen. Mitä leveämmin sormet ovat uidessa, sitä tehokkaampaa. Tossuissa varpaat ovat näkyvissä. Uimahallitossuina aidot crocsit, pinkit. Takavuosien joululahjani. Nyt kyllä painaa päälle kauniin uimapuvun hankkiminen.
Sain vesijuoksutossut ostaessani pienen kirjasen, jossa on paljon ohjeita tehokkaisiin harjoitteisiin.

Entä itse vesijuoksu? Ystäväni kurinalainen ohjelma, 50 minuuttia vesijuoksua, lopuksi kahdenlaisia venytyksiä. Ja kaiken kruunaa yhteinen kahvihetki. Keskustellahan voi toki juostessakin! Viime viikolla olin uimahallissa kaksi kertaa. Iho kyllä tarvitsee vesijuoksun jälkeen kunnon suihkun ja rasvauksen.

Suosittelen!

vähän kimallusta kaamoksen torjuntaan

Hei lukijani,

käännäthän ensi yönä kelloa tunnin taaksepäin?

Kuukausi melkein jo vaihtumassa. Vähän sisustuksesta näin lokakuun toiseksi viimeisenä päivänä. Eräästä Pentikin liikkeestä löysin kauniin kranssin. Hienovaraista kimallusta, ei ylilyöntejä. Laitan sen ulko-oveen. Nyt se on sisalmattoa vasten. Entisestä Itä-Saksasta tulleet kultaiset joulukuusenkoristeet olivat ostettaessa vanhanaikaisissa pahvilaatikoissa, jokainen koriste omassa lokerossaan, silkkipaperissa. Vieressä tuikku palamassa lahjaksi saamassani lasissa. Köyhänhopeinen lasipallo on Pariisin kirpputorilta, St-Ouenista. Se ei koskaan ole kuitenkaan ollut kuusessa, aivan turvallisuussyistä.

Punaiset kynttilät lasimaljakoissa. Pohjalle voi laittaa esimerkiksi sammalta ja muutaman ruusun. Korkea valkoinen orkidea ryhdittämässä rykelmää. Hoidan sitä parhaan kykyni mukaan, siis upotan sen veteen kerran viikossa.

Käytössäni oleva kamera oli omistajansa mukana Etelä-Afrikassa Durban-Johannesburg-München-Helsinki- lennoilla. Ja nyt kotona.

harmaata perusvärinä tällä kertaa

Pujahdin pariin keskikaupungin liikkeeseen. Tiesin, että jotain tarttuu mukaan. Ensimmäinen kauppa oli minua jo kiehtonut edellisellä käynnilläni. Vaatteita Pariisista. Oli minulla syykin: lähden Graziin, Itävaltaan, ensi viikolla. No, mitä ostin. Harmaan, jerseystä valmistetun, liivihamen, joka istui päälläni kuin valettu. Kiva solki edessä. Harmaa nappi myös. Tikkauksia. Kolme laskosta edessä svengiä askeliini antamassa. Ryhdikäs materiaali. Liivihame muistutti jostain vanhasta, jo kokemastani sekä mallinsa että materiaalinsa puolesta. Kokeilin samaa vaatetta myös mustana. Vaikutelma oli liian synkkä. Siis harmaa oli valintani. Sitä voin mukavasti asustaa itselleni sopivilla väreillä.
Jerseystä vähän. Muistan, että lakkiaispäivänäni minulla oli kolmiosainen, tummansinisestä jerseystä valmistettu jakkupuku. Minusta se oli tosi tyylikäs ottaen huomioon vaatteiden saatavuuden siihen aikaan. Kengät olivat Palmrothin vaaleat, joissa oli kauniit, pienet rusetit. Rusetit sitä paitsi ovat aina kiehtoneet minua.
Iltajuhlapuku oli hieno, alaosastaan pliseerattu, hihaton leninki. Kaikki pieneltä paikkakunnalta hankittuja, joka toki nykyisin on kaupunki.
Eiliseen hankintaani vielä. Ostin toisesta liikkeestä kaksi t-paitaa: toinen on musta ja lyhythihainen. Siis aivan basic. Hyvä, liukaspintainen materiaali. Toinen on liila, entistä näyttävämpi ja röyhelöhihainen. Hihat ovat vajaamittaiset. Kumpikaan t-paita ei jää makkaralle liivihameen alla. Se on tärkeä seikka. Ja sitten hopeiset korut lisäämään vaikutelmaa. Kivisormuksen ostin edellisellä Grazin matkallani hopeasepältä. Siinä on aito kivi. Itse sormus on muovia. Joustaa hieman sormessa. Musta sormus on aito (!) pukukoru. Rannerengas Snön valikoimista (roikkuu vaatepuusta), täynnä heleää kilinää. Kyllä huiveissakin tarvittaessa löytyy. Ja vielä eräs seikka: kahdet, kiiltäväpintaiset sukkahousut (harmaat ja mustat) ovat ehdottomat. Siniharmaa, ruudullinen keeppini sopii mielestäni asuun mainiosti. Parmasta muutama vuosi sitten ostamani Furlan laukku täydentämässä kokonaisuutta. Kengät Roger Vivieriä. Niissä Bruno Frissonin solki. Entä sesongin kynsilakka? Tummaa, tummaa. Chanelin numero 483, Vendetta (ital. 'verikosto', huh). Näin syksyllä tämä sävy on aivan must. No niin, näillä mennään.

PS. Tuli mieleeni kansainvälinen kokeilu, kuuden vaatteen haaste, jossa kuudella vaatteella pitää tulla toimeen syyskuun ajan. Kyllä liivihame siihen kokeiluun sopisi t-paitoineen. Legginssit kylmemmille keleille ja farkut. Alus- ja päällysvaatteitahan siinä kokeilussa ei lasketa. Katso myös www.uusimusta.fi

syksyn väreistä

Syksyn väreistä. Pöydällä Lene Bjerren kynttilä, jonka ympärillä on samettinen koristenauha. Nukkumatti vieressä yöpuulle menossa.

Pieni söpö syklaami ikkunalaudalla Pariisista saadun Fauconin makeisrasian vieressä. Rasiassa säilytän tällä hetkellä korvakorujani. Pysyvät hyvässä järjestyksessä omissa pienissä, samettisissa lokeroissaan. Vihreä puolipallo on vielä muistuttamassa kesän väreistä. Tinasta valmistetut kynttilänjalat tingin eräästä sisustusliikkeestä Tangerissa, Marokossa. Läksin jo kadulle, kun hintapyyntööni ei suostuttu, mutta myyjä tuli perässäni ulos, ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta. Kauppahan pitää hoitaa loppuun saakka mahdollisimman mallikkaasti. Tinkiä pitää, mutta kuinka pitkälle siinä voi mennä, se on oma juttunsa. Olen pitänyt kynttilänjalkojen materiaalista ja väristä. Väriin sopivien kynttilöiden löytäminen ei tosin ole ollut helppoa. Nyt niissä on mielestäni aika hyvänväriset kynttilät.

Tässä lyhyt katsaus mieliväreihini näin syyskuuta odotellessa.

Nyt, jos koskaan on aika nauttia syksyn väreistä ja sytyttää kynttilöitä luomaan tunnelmaa.

ranskalaisia herkkuja ja hemmottelua

Hei lukijani,

pienen tauon jälkeen blogini kimppuun. Pariisilainen ystäväni oli luonani muutaman päivän. Hän oli shoppaillut aika reippaasti ennen lähtöään. Tuliaisina esimerkiksi Aix-en-Provencesta Calissons-mantelimakeisia, joissa on melonia ja mantelia. Hopeakylkiset kalat ovat hyvää tummaa suklaata, mausteleipää ja nizzalaista ratatouillea. Sitten Connétablen kuuluisia makrilleja ja sardiineja sekä akaasiahunajaa. Madeleine-leivoksia Ranskan merkittävän kirjailijan, Marcel Proustin mukaan. Munakoisokaviaaria oliiviöljyssä. Tabouléeta (vehnäjauhoryynejä ja lasipurkissa kastike, missä on tomaattia, sipulia, sitruunanmehua, oliiviöljyä, minttua, persiljaa ja suolaa). Valmistus- ja tarjoiluohjeet ovat paketin kyljessä.

Munakoisohilloa ja erilaisia pateita, kuten hirveä, villisikaa ja tatteja. Tonnikalaa oliiviöljyssä, tomaatin kanssa, luumujen ja mausteiden seassa sekä Espeletten chilin ja Bayonnen kinkun kanssa. Tonnikalaa alkupaloina, thonionade. Juustoista puhumattakaan. Ne olivat jääkaapissa. Caprice oli erityisesti minun makuuni. Voi tätä kulinaarista yltäkylläisyyttä!

Kirjoittelen blogiani maalla. Tarkoituksenani on tehdä joitakin syystöitä. Ostin kokeeksi muovisen pensastuen, jossa on metalliset jalat. Kokeilen sitä yhteen mustaviinimarjapensaaseen, jotta näen käykö tämä systeemi puutarhaani. Tukea tarvitsevia pensaita on yhteensä 11: mustaviinimarjapensaita, karviaispensaita ja yksi punainen viinimarjapensas. Aion leikata pensaita hieman ennen tukien virittelyä, vaikka yleensä teen sen keväällä. Saan pensaat paremmin mahtumaan muovirenkaan sisään, uskoisin. Kuulin naapuriltani, että rengasta on hyvä lämmittää saunassa vähän ennen taivuttamista. No, teenkin sen ehkä vasta keväällä.

Lämmitin saunan. Laitoin löylyveteen eukalyptustuoksua. Pesin hiukseni järvivedellä ja New Yorkista tuomillani L'Occitane- shampoolla ja hoitoaineella. Led-valot saunan katossa loivat oman tunnelmansa. Kävin uimassa. Rantapolkua valaisivat muutamat lyhdyt. Järvivesi oli selvästi viilentynyt. Yksi pulahdus riitti tällä kertaa. Sauna rentoutti. Sitten kaikenlaisia voiteita ja öljyjä ihoon. Erityisesti Nuxea, Huile Prodigieuse, 98,8% luonnosta lähtöisin olevia aineita. Pariisista olen sitä ostanut. Oli venetsialaisten aika, mutta paneudun niihin ensi viikonloppuna.

Sitten vähän sisustuksesta. Ostin sisustusliikkeestä Plateau de Fauteuil- tuen. Sen voi kiinnittää sohvan tai nojatuolin käsinojaan. Rivièra Maisonia. Tiedän ainakin kolme kauppaa Suomessa, jotka myyvät sitä. Kahvikupponen, lasi samppanjaa ja madeleine-leivos odottavat nauttijaansa siinä somasti. Lene Bjerren kohokuvioiset servetit tuntuivat huikeilta kauniin kuvionsa ja värinsä vuoksi. Samoin niihin sopiva kynttilä. Nyt tarvitaan voimakkaita värejä. Syksy on tulossa!

Siis värejä ja makuja tunnelman luojiksi. Rentouttavia hoitoja lisäksi. Ystäviä ympärille ja valoa kynttilöistä iltojen pimeyteen.

rapujuhlat

Hei,

rapukausi on käsillä. Sumpussa tasan kaksi rapua. Niukasti. Yläkuvassa toinen mahtavankokoinen vapaudessa. Siis takaisin järvessä. Juhlat oli kuitenkin pidettävä. Tällä kertaa kiinalaisten rapujen merkeissä. Vähän laiha lohtu sellaiselle, jonka perheessä niitä on pyydetty lapsuudesta saakka. Merratkin tulevat vanhempien perintönä. Sumppu oli oma hankinta.

Rapuja oli paketissa varmasti paketin kuoressa olevan tekstin (15-22 kpl) mukainen maksimimäärä, 22 kappaletta. Neljälle syöjälle riittävästi, kun kokki oli valmistanut myös poro-chêvrepiirakan. Ja jälkiruoaksi mustaherukkahyytelökakun. Mustaherukat olivat omista pensaista, mehukkaita ja makeita.

Oheistuotteet eli rekvisiitta tekevät rapujuhlan. Lyhdyt, esiliinat, hatut, servetit, rapuveitset, tietysti Hackmannia. Hyvä viini, snapsit ja mikä tärkeintä, kiva seura. Siinä se.

vanhoja löytöjä

Yläkuvassa aitassa käytettyä puupanelointia.

Satuaiheinen kipsitaulu aitan sisältä. Mökki yllä.

Aitta on lautarakenteinen. Alunperin oli kaksi erillistä aittaa, jotka myöhemmin yhdistettiin yhdeksi tilaksi. Sen sisustuksessa on kokeiltu eri puulajeja, kuten haapaa, koivua, mäntyä ja pihlajaa.

Rakennuksen takaosassa on vielä toinen, vähän pienempi aitta.

Vanhat esineet ovat osa sisustusta. Pesukaappi eli arkisesti 'komuuti' (itse lisäisin siihen vielä yhden teen) on vanhain tavaroiden liikkeestä. Sen päällä on öljylamppu ja Kangasalan Pajutilalta ostamani kori.

Satuaiheinen kipsitaulu on kirpputorilöytö, ja siinä se on aitan seinällä tuomassa tilaan oman tunnelmansa.

Osa verhoista on ostettu sisustusliikkeistä. Osa puolestaan on perittyjä, vanhoin käsityömenetelmin kirjailtuja kankaita. Lisään kuvia jatkossa.